Teksti: Teemu Tuovinen, pienvesikoordinaattori
Pientä Karvianjokeen laskevaa Honkaluomaa hellittiin elokuussa. Puron taimenkantaa elvytettiin yhden viikon aikana sadoilla työtunneilla, kivitonneilla ja sorakuutioilla. Käytännön työn tekivät Winnovan opiskelijat eli paremmin tunnettuna Kullaan metsäkoulun Luonto- ja ympäristöalan peruslinjan oppilaat. Toistakymmentä opiskelijaa majoittui leirille Muurahaisen luontotuvalle 16.–19.8. ajaksi ja uurastivat päivätyönään Honkaluomaa parempaan kuntoon.
Suunnitelmista toteutukseen
Ennen niin hyvänä pidetty puro on vuosikymmenten saatossa päässyt heikkenemään siinä määrin, että Pirkanmaan ympäristökeskus laati puroon kunnostussuunnitelman vuonna 2001. Suunnitelman mukainen hanke jäi toteuttamatta, mutta sittemmin Luonnonsuojeluliiton Puroista syntyy virta -hanke on ajanmukaistanut suunnitelmaa ja toteuttaa sitä.
Tänä vuonna kunnostettiin noin 800 metriä puroa ja ensi vuonna todennäköisesti vielä jatketaan. Kunnostus sisältää monen tyyppisiä toimenpiteitä, paikkakohtaisesti suunniteltuna.
Aki Vanhatalo pesemässä ”betonoituneen” puron pohjaa kuohkeaksi, jotta kutusoraikko saadaan jälleen toimivaksi.
Täsmäkunnostusta luonnon ehdoin
Tasaisesti koko ajan virtaava puro mahdollistaa mm. pienten virtaamaa muuttavien kynnysten rakentamisen lähestulkoon kaikkialle. Laajoja suvantoalueita ei ole, joten vesi on matalaa. Virta-alueilla vettä on monin paikoin vain 10 senttiä metrin levyisessä purossa.
Kivisemmillä virtapaikoilla rakennetaan pieniä pohjakynnyksiä lisäämän vähävetisen kauden vesimäärää. Osuuksilla, joissa ei ole kiviä, käytetään puunrunkoja suisteiden tekemiseen. Niiden avulla voi ohjata virtaamaa tai auttaa luontoa nopeuttamaan puron palautumista lähemmäksi luonnontilaa.
Aikanaan purossa on ollut hyviä kutupohjia, mutta ne ovat kivettyneitä kiintoaineksen takia. Pohjan pesu ja möyhiminen tuo esiin uutta kuohkeaa kutusoraikkoa ja mahdollistaa taimenen paremman lisääntymisen ikiaikaisilla kutupaikoilla.
Pieni, 1-vuotias taimen Honkaluomasta. Tämän kokoisten taimenten löytyminen on merkki siitä, että luonnon lisääntymistä on tapahtunut ja kutu onnistunut. Poikasista vain noin 10 % selviytyy aikuisikään.
Taimen yhä tallella
Purosta saatiin koekalastuksen yhteydessä selviä havaintoja siitä, että taimen lisääntyy purossa. Pieniä poikasia nähtiin paikoin, mutta isompia taimenia ei havaittu. Veden vähyys ja syvänteiden puute johtavat siihen, että taimen lähinnä vain käy lisääntymässä syksyllä purossa. Puro onkin taimenpoikasten lastentarha, ja erittäin merkittävä sellainen.
Monin paikoin muuttunut puro kärsii hienosta hiekasta, joka on tukkinut soraikot ja kivien kolot. Veden laatu on kuitenkin erittäin hyvää. Pääosa kesäajan vedestä tuleekin Murhikankaan alueelta, lähdeperäisestä harjusta. Ilman näitä sivuhaarojen lähdepuroja Karvianjoki olisikin todennäköisesti menetetty taimenen osalta täydellisesti.
Kunnostusten laaja vaikutusalue
Karvianjoen pääuoman tilaa ei voida pitää erityisen hyvänä. Jokirapukanta menetettiin vuosi sitten, eikä taimenkantakaan ole kovin hyvä. Joki kärsii ravinteista ja erityisesti kiintoaineksesta. Valuma-alueella on valtavasti turve- ja hiekkamaan metsä- ja peltoalueita. Rasitteena ovat myös alueen tuhannet turvetuotantohehtaarit, jotka kuormittavat vesistöä.
Pääuomassa lisääntyvät lähinnä ns. vähempiarvoiset kalalajit. Taimen tuntuu olevan lähes yksinomaan sivuhaarojen tuotannon varassa, josta isommat poikaset laskevat kasvamaan pääuomaan. Suuri osa poikasista päätyy kuitenkin luonnon kiertokulussa petokalojen ruuaksi. Tämähän on hyvin luonnollista, mutta kun luonnon tuotantopotentiaali taimenen osalta on voimakkaasti laskenut, saalistuksen vaikutukset ovat suhteessa merkittävämpiä. Pienessä purossa olisikin turvaisampaa elää kuin isossa joessa, jossa vaanii vaaroja!
Puroista syntyy virta -hanke nostaa esiin keinoja ja tapoja toimia pienvesien hyväksi. Hanke ottaa myös kantaa pienvesien tilaa heikentäviin toimiin rakentavalla ja ratkaisuja etsivällä tavalla.
Hankkeessa kunnostetaan useita pienvesikohteita. Kunnostustoimet keskittyvät lähinnä Pohjois-Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan raja-alueille.
Hankkeessa tehdään mittavia kunnostusprojekteja Karvianjoen ja Isojoki-Lapväärtinjoen alueiden pienvesillä, sekä ollaan mukana alkuperäisten kalakalakantojen suojelutyössä ja apuna kannan säilymisen eteen tehtävissä toimissa.
