You are currently browsing the monthly archive for lokakuu 2010.
Vaikka kokous alkaakin olla jo melkoista puurtamista, on Suomen delegaatiolla ollut mahdollisuus myös rentoutua. Illastimme eilen ministeri Lehtomäen johdolla japanilaisessa ravintolassa ja maistelimme sakea. Illallista seuranneessa parin tunnin karaokessa me suomalaiset olimme kuin kotonamme.
Paikalliset eivät osaa täällä juuri sanaakaan englantia, ja ne vähäisetkin sanat ovat kerrassaan kummallisella tavalla lausuttuja. Käytyäni ensimmäisenä iltana ottamassa alakerran baarissa yhden oluen, alkoivat paikalliset nuoret tiedustella kotimaatani. Suomi oli tuttu ja etenkin Kimi Räikkönen. Kun kerroin syyn siihen miksi olen Japanissa, räjähti koko baari raikuviin suosionosoituksiin. Olin aivan sanaton ja harvinaisen hämmentynyt. Ilmeisesti luonnonsuojelu on täällä tosi kova juttu.
Virallisen ohjelman lisäksi täällä Nagoyassa on yli 400 sivutapahtumaa eli side eventiä, jotka kooltaan ja toteutukseltaan vastaavat usein normaalia itsenäistä tapahtumaa Suomessa. Upeita powerpoint-esityksiä ja julkaisuja on tarjolla niin, että pää menee sekaisin. Erityisesti voisi mainita muutaman tilaisuuden.
Karttafriikkinä minua ilahdutti suuresti uuden, maailman mangrovemetsiä esittelevän atlaksen julkistaminen. Teos kuuluu varmasti jatkossa kaikkien tästä luontotyypistä kiinnostuneiden hyllyyn. Venäjä piti historiansa ensimmäisen side eventin maan suojelutilanteesta ja lähiajan suunnitelmista. Suojelutavoitteet saivat paljon kiitosta, ja täytyykin todeta, että Venäjän ympäristöhallinto on pikku hiljaa pääsemässä jaloilleen. Erityisen hieno oli myös arktisten alueiden (johon Suomikin YK:n systeemeissä kuuluu) suojelua koskeva tilaisuus. Venäjän WWF ja IUCN ovat tehneet hienoa työtä tilanteen kartoittamisessa ja powerpointit olivat silmiä hiveleviä. Otin niistä kopiot meille Luonnonsuojeluliittoon.
Huomisen on tarkoitus olla viimeinen päiväni kokouksessa, mutta se luultavasti venyy torstaille. Varasin jo hotellista yhden lisäpäivän ja siirsin Tokioon lähtöä, joten lomailu täällä Japanissa uhkaa kutistua yhteen päivään. Mutta on täällä ollut tavattoman antoisaa kyllä työskennelläkin.
Olli Turunen, Luonnonsuojeluliiton edustaja Suomen delegaatiossa
Taisi aika monen kokousvieraan suu loksahtaa auki, kun Japanin pääministeri Naoto Kan ilmoitti maansa satsaavan seuraavan kolmen vuoden aikana 2 miljardia dollaria uutta rahaa biodiversiteettisopimuksen toteuttamiseen kehitysmaissa.
Tuollaisia satsauksia tehdään harvoin. Mieleeni ei tule kuin Saksan ja Norjan ilmoitukset parin vuoden takaa.
Yhtenä elementtinä rahoituksen kohdentamisessa Japanilla on heidän ajamansa ns. Satoyama-aloite. Satoyama on japania ja tarkoittaa luonnoltaan rikasta maaseutua, jossa ihminen on toiminnallaan osaltaan rikastuttanut luontoa. Meillä Suomessa puhutaan yleensä maatalouden perinnemaisemista.
Japanissa ihminen on vaikuttanut voimakkaasti myös metsien lajikoostumukseen. Se nähdään täällä osana säilyttämisen arvoista elinympäristöä. Konsepti toiminee hyvin täällä Japanissa, mutta maailmanlaajuisena ideana se on ongelmallinen.
Se jakaa maan liian karkeasti maankäytöllisesti kahtia: 1) luonnontilaiseen, usein heikkotuottoiseen, kuten vuoristoseutuun ja 2) ihmisen muuttamaan muuhun osaan maata. Asiaa ei pitäisi nähdä näin mustavalkoisena. Ns. luonnontilaisilla alueilla on usein ihmisiä, jopa kokonaisia kansoja, ja ns. Satoyama-alueelta löytyy luonnontilaisia alueita. Ehkä Japani ei ole alunperin tarkoittanut konseptia näin simppeliksi, mutta viestinnässä ja mm. viikonlopun ekskursioilla se esiteltiin näin.
Päivän aikana on kokouspaikalla riittänyt ministereitä ja julkkiksia – mm. meidän ministerimme Lehtomäki veti aamupalaverimme, ja Harrison Ford käveli ohitseni kahvilassa.
Kokouksessa alkaa nyt kiihkein vaihe ja seuraavana kahtena päivä ei ainakaan Suomen delegaatiossa pahemmin nukuta. On esitetty pieniä epäilyksiä, että kokous tulisi venymään lauantain puolelle. Tällöin osan juhliessa kokouksen päätösbileissä, osa jatkaisi vielä neuvotteluja.
Olli Turunen, Luonnonsuojeluliiton edustaja Suomen delegaatiossa
Vuonna 2008 hyväksytty Kansallinen metsäohjelma 2015 (KMO) on yllätetty housut kintuissa moneen kertaan sitten laatimisensa. Jo ohjelman valmistelun aikana metsäteollisuudessa tapahtuva rakennemuutos oli selvästi nähtävillä; Suomessa huippuunsa kehitetyn paino- ja kirjoituspaperin kysyntä ei ole 2000-luvulla Suomelle tärkeillä markkinoilla enää kasvanut tai jopa laskenut. Reilusti yli puolet suomalaisten metsäteollisuusyritysten tuotannosta tapahtuu jo Suomen ulkopuolella. Paperin, massan ja kartongin jalostusarvo on laskenut. Venäjän puutullien tulemista arvuuteltiin jo vuosia sitten.
Näitä muutoksia ennustettiin useissa alan asiantuntijoiden raporteissa. Jo Metlan Metsien käytön tulevaisuus Suomessa -hankkeen avajaisseminaarissa esimerkiksi Risto Seppälä totesi Metsien, ettei metsäteollisuuden tuotannon kasvu tai edes nykytason säilyttäminen onnistu nykytuotteilla. Metlan vanhempi tutkija Lauri Hetemäki taas arvioi ettei metsäteollisuus voi enää palata perinteisten tuotteidensa tuotannossa 2000-luvun ensimmäisten vuosien tasolle.
Mitä totesi Kansallinen metsäohjelma? Vaikka kaikki käyrät osoittiviat alaspäin, uskon, toivon ja rakkauden voimalla KMO asetti metsäteollisuuden tuotannon tavoitteet jopa aiempaa korkeammalle. Ratkaisuna tulevaisuuden haasteisiin esitettiin lähinnä keinoja tehdä nykyinen tuotanto entistä halvemmaksi.
Kun puutullit astuivat voimaan ja paperikoneita alettiin sulkea, ei KMO:stä juuri ollut apua. Ilmaantui uusia työryhmiä ja uusia strategioita vastamaan todellisen tilanteen tarpeisiin. Perustettiinkin Esko Ahon työryhmiä ja TEM:in startegiaryhmiä.
Tänä vuonna tarkastettu KMO (Metsäneuvoston esitys 14.9.2010) toteaa, että vaikka rakennemuutos oli näköpiirissä, “ei ohjelmaa laadittaessa osattu ennakoida metsäsektorin toimintaympäristön muutoksien rajuutta”. Rakennemuutoksen myös todetaan jatkuvan edelleen.
Paperia lukiessa on kuitenkin hankala hahmottaa, mikä metsäneuvoston tai metsäalan visio tulevaisuudesta oikein on. Jos tulevaisuutta ei voi enää rakentaan paino- ja kirjoituspaperille, mille se rakennetaan? Vaikka tarkistetun ohjelman johdantoteksti kertoo viime vuosien kehityksestä rehellisin sanoin ja metsien monipuolista käyttöä korostetaan, konkreettisissa tavoitteissa ja toimenpiteissä puhuvat kuitenkin samat äänet kuin aiemminkin.
Onko virheistä viisastuttu?
Tarkastuksen yhteydessä oli jälleen käytössä lukuisia uusia arvioita metsäteollisuuden kehityssuunnasta ja varta vasten laadittuja arvioita metsäalan murroksen vaikutuksista KMO:n toteuttamiseen.
Metsäteollisuuden ja -talouden kilpailykyvyn tavoitteita KMO:ssa pohtinut työryhmä totesi, ettei puuntuotannon maksimoiminen enää sovellu metsäohjelman päätavoitteeksi, eikä puuntuontomäärät enää keskeisesti ohjaa teollisuuden investointipäätöksiä. Resursseja tulisi työryhmän mukaan nykyistä enemmän kohdistaa sellaisten toimenpiteiden edistämiseen, jotka parantavat metsäsektorin kilpailukykyä ja tukevat sen uusiutumista.
Hakkuumäärien kasvattaminen on kuitenkin edelleen KMO:n keskeisimpiä tavoitteita. Onkin vaikea nähdä miten hakkuumäärien reipas kasvattaminen ja esimerkiksi Metlan arvio siitä, että puun ja hakkeen käytön tarve nykytuotteisiin vähenee seuraavan viiden vuoden aikana 7 – 18 miljoonaa kuutiota verrattuna vuoden 2006 tasoon, sopivat yhteen.
Metlan arviot ovat toki saaneet runsaasti metsätalouden ja -teollisuuden toimijoiden kritiikkiä osakseen. Toisaalta harvoja kilpailevia arviotakaan on tehty. Erilaiset metsäalaa sivuavat tulevaisuudenskenaariot pohjautuvat mielummin tavoitteisiin kuin todellisuuteen. Metlan arviossakin todetaan, että “Suomen puuvarojen kysynnästä tehdään hämmästyttävän harvoin systemaattisia ja riippumattomia selvityksiä ja arvioita. Kuitenkin yksi metsäpolitiikan keskeisiä piirteitä on ollut määrällisten puunkäyttötavoitteiden asettaminen.”
Tutkitaan ja kehitetään
KMO:ssa toki puhutaan myös uusista tuotteista ja uudenlaisesta metsätaloudesta. Uusi suunta jää kuitenkin jälleen arvailujen varaan. Toimenpiteissä puhutaan “tutkimus- ja kehitystoiminnan resurssien lisäämisestä” ja “yhteistyön tiivistämisestä” sekä “metsätalouden suosituksien uudistamisesta”.
Voidaan tietysti todeta, että uusien tuotteiden tai markkinoiden kehityksen haistelminen ei edes ole valtiovallan tehtävä, vaan tulisi jättää alan yrityksien huoleksi. Kun kyse on kuitenkin niin voimakkaasti yhteiskunnallisesti tuetusta alasta kuin Suomen metsätaloudesta ollaan kaukana villistä ja vapaasta markkinataloudesta. Jos todella halutaan jättää metsäteollisuuden kehitys puhtaasti markkinoiden määrättäväksi, tulisi nykyisiä metsätalouden tukia ja nykyteollisuuden tuotantokustannuksia alentavia toimia tarkastella paljon kriittisemmin.
KMO:n arvioinneissa on myös valiteltu sen heikkoa ohjaavuutta ja toimijoiden heikkoa sitoutumista. Nykyisillä linjauksilla nämä ongelmat tuskin ketään yllättävät. Lopputulos ei näytä niinkään tulevaisuuteen katsovaltä startegiselta ohjelmalta vaan ennemmkin vanhoista eduista nauttiven eturyhmien temmellyskentältä, jossa saavutetuista eduista pidetään kiihkeästi kiinni. Uusi tarkistettu KMO ei tule ohjelman asemaa muuttamaan.
Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto tarkastetusta Kansallisesta metsäohjelmasta 2015 täällä.
Sini Eräjää, Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija
YK:n biodiversiteettisopimuksen 10. osapuolikokouksen (COP 10) neuvotteluissa Nagoyassa ollaan toisella viikolla ja tilanne on pahasti jumiutunut.
Paikallinen lehdistö siteeraa neuvottelijoita, joiden mielestä kokouksessa tullaan epäonnistumaan, eikä laillisesti sitovaa protokollaa geenivarojen saatavuudesta ja hyötyjenjaosta saada aikaan. Suomen delegaation neuvottelijat ovat optimistisempia. Heidän mukaansa parhaillaan käydään perinteistä draaman kaarta, jossa kokous tulee venymään yli sovitun ajan lauantain puolelle, ja ratkaisu saadaan viimeisen yön viimeisinä aamuyön tunteina. Uskon ainakin vielä heidän kokemuksensa tuomaan intuitioon.
Jos kokouksessa onnistutaan, tulee siitä ja aiemmista sopimuksista Suomellekin melkoisia velvoitteita. Suojelutavoitteista vielä keskustellaan, mutta 20 % tavoite on eniten esiintynyt luku maa-alueiden osalta. Haitallisten tukien poistamisesta on oma työohjelmansa, jonka toteuttamista Suomi ei ole vielä edes aloittanut. Tässäpä pallo ministeri Kataiselle.
Paikallinen sisarjärjestömme, Japanin luonnonsuojeluliitto kampanjoi täällä Toyotaa vastaan, koska yhtiö uhkaa Nagoyan lähellä olevaa arvokasta metsäaluetta aikoen muuttaa sen autojen testausradaksi. Lupasin, että annamme heille taustatukea Suomesta ja kirjelmöimme Toyotalle uhkasta menettää Suomessa maine ympäristön kannalta edistyksellisenä autonvalmistajana.
TEEB (The Economics of Ecosystems and Biodiversity) eli Sternin raporttia vastaava biodiversiteetin taloudellista merkitystä arvioiva raportti on ollut täällä paljon esillä. Arviot luonnon monimuotoisuuden häviämisestä aiheutuvista kuluista ovat niin tähtitieteellisiä, että ainakaan minä en ole vielä sisäistänyt millaisista suomalaisittain käsitettävistä summista puhutaan. Englannin kieli nimittäin sekoittaa ainakin minulla miljardien ja triljoonien merkityksen. Suomen ympäristöministeriö kertoi ajavansa TEEB-arvion tekemistä myös meillä, mikä on todella tervetullut uutinen.
Olli Turunen, Luonnonsuojeluliiton edustaja Suomen delegaatiossa
Liitetään Islanti ja Norja pakolla EU:iin!
Tämä ajatus on varmaan käynyt monen mielessä täällä YK:n biodiversiteettisopimuksen 10. osapuolikokouksessa (COP 10) Japanin Nagoyassa.
Saavuin tänne Baikaljärven kupeesta, Irkutskista, missä olimme Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija Sini Eräjään kanssa kouluttamassa venäläisiä luonnonsuojelujärjestöjä.
Kokous alkoi jo maanantaina ja meikäläisen ensimmäinen päivä torstaina meni päästessä kartalle. Kokouksessa on tuhansia osanottajia kaikista maailman maista, satoja tapahtumia ja useita neuvotteluja samanaikaisesti. Luonnonsuojeluliitto kuuluu Suomen delegaatioon, ja me saamme sujuvasti viime hetken tietoa neuvottelujen etenemisestä ja Suomen neuvottelijoiden arvioista siitä, miten tulee käymään.
Tällä hetkellä monet sinänsä tärkeät, mutta poliiittisesti pienet asiakysymykset ovat hyvässä mallissa. Esimerkiksi kasvityö-, vieraslaji- ja maatalousohjelmat eivät ole kirvoittaneet suuria ristiriitoja.
Sen sijaan suojelutavoitteiden kanssa ollaan umpisolmussa, ainakin toistaiseksi. Brasilia, Kiina ja monet samalla puolella pelaavat kehitysmaat yrittävät harata kunnianhimoisia suojelutavoitteita vastaan. Jälleen kerran, kuten aikaisemmissakin kokouksissa, myös Islanti ja Norja ovat aktiivisina torjumassa luonnonsuojelua kansainvälisillä areenoilla. Heille ei mertensuojelu kelpaa! Ehkä liittyminen EU:iin saisi heidät ruotuun, kuten on käynyt Espanjalle meriasioissa.
Suojelun lisäksi täällä päätetään toivottavasti myös biodiversiteetistä koituvien hyötyjen jaosta, eli kyseessä on ns. access and benefit sharing (ABS). Mikäli päätös saadaan aikaan, kuten virkamiehemme arvelevat, merkitsee se jättiharppausta suojelun etenemisessä. Tällöin esimerkiksi trooppisia metsiä suojelevilla kehitysmailla on mahdollisuus hyötyä suojelusta lääkeyhtiöiden maksaessa korvauksia geenivarojen käytöstä. Tämä merkitsee melkoista taloudellista kannustinta monille maille lisätä suojelua. EU tukee ABS:a, mutta ehtona on suojelutavoitteista sopiminen.
Kokouksen kulkua voi seurata myös mm. Ympäristöministeriön blogista ja Earth Negotiations Bulletinista
Olli Turunen, Luonnonsuojeluliiton edustaja Suomen delegaatiossa
- erityisryhmien lapset tutustumassa norpan elämään
Olen jo vuosien ajan kertonut lapsille saimaannorpan elämästä pääasiassa kouluja ja päiväkoteja kiertäen. Välillä koululaisryhmiä on käynyt vierailulla luonnonsuojelukeskuksessamme. Silloin tällöin kohdalle on osunut myös erityisryhmien lapsia. He tekevät norppatätiin yleensä tavallista voimakkaamman vaikutuksen.
Ensimmäinen kokemus sattui jo vuosia sitten, kun minut pyydettiin pitämään norppatuntia sairaalakouluun lasten psykiatriselle osastolle. Sain varoituksia siitä, kuinka lapset voivat olla hyvinkin levottomia ja mitä tahansa voi sattua. Toki vähän jännitti, kuinka minun ja norppien käy.
Kokemus oli uskomaton. Lapset istuivat hyvin keskittyneenä, kuuntelivat ja kyselivät älykkäitä ja ehkä tavanomaista syvällisempiäkin kysymyksiä. Myös opettajat olivat vaikuttuneita lasten keskittymiskyvystä. Aihe ja mukana kulkeneet oikean kokoiset norpat olivat niin kiinnostavia, että levottominkin lapsi kysyi:
- Jos istuisin äidin kanssa kalliolla ihan hiljaa, niin voisinko nähdä norpan?
Mielessäni välähti jo termi ”norppaterapia”.
Eräällä viikolla luonnonsuojelukeskukseen tuli parikin erityislasten ryhmää kuulemaan ja kokemaan saimaannorpan elämäntarinaa. Erityisesti toisen ryhmän kohdalla minua taas varoitettiin etukäteen lasten levottomuudesta ja kehitystasosta.
Kun ryhmä pälähti sisään ylivilkkaine sekä kuulo- ja näkövammaisine lapsineen, olin sekunnin murto-osan ihmeissäni, että mitähän tästäkin tulee. Toki tällaisessa ryhmässä pitää toimia eri tavalla kuin tavallisessa lapsiryhmässä, ja siinä tilanteessa monipuolinen koulutuspaketti olikin kullan arvoinen – sekä luonnonsuojelukeskuksemme katossa roikkuva weke-katiska. Kysellen, vastaillen, ja välissä muutamaa kuvaa katsellen päästiin jo pitkälle. Norpan ääninäytteet olivat elämys erityisesti täysin sokealle pojalle. Niitä piti kuunnella moneen kertaan.
Kaiken hälinän keskelle laskeutui aivan hiiskumaton hiljaisuus, kun laitoin Juha Taskisen muutaman minuutin mittaisen ”Jääkuutti” –dvd:n pyörimään. Jääkuutti-laulu ja Juhan hellyttävät kuvat kuutista antoivat jokaiselle lapselle mahdollisuuden käyttää aistejaan ja seurata pikkukuutin elämää.
Lähes jokainen lapsi olisi halunnut oikean kokoiset pehmonorpat kotiin unikaveriksi. Norppia tunnustellessa näkövammaisetkin lapset saivat tuntumaa siihen, minkä kokoinen ja millaisia tuntomerkkejä norpalla on: Silmät, viikset, ”evät”, häntä….
- Onko norpalla TODELLA noin iso pyrstö? Ja kaksi kappaletta!
Norpan pesän pienoismalli oli tehty erilaisista tekstiilimateriaaleista. Sen vesiosaa tunnustellessa poika kysyi, että onko tämä satiinia.
En tullut pesää tehdessäni sitä ajatelleeksi. Mutta kyllä, Saimaan vesi on kuin satiinia, ja sitä saimaannorppa rakastaa.
Kaarina Tiainen, Luonnonsuojeluliiton saimaannorppakoordinaattori
Teksti: Teemu Tuovinen, pienvesikoordinaattori
Pientä Karvianjokeen laskevaa Honkaluomaa hellittiin elokuussa. Puron taimenkantaa elvytettiin yhden viikon aikana sadoilla työtunneilla, kivitonneilla ja sorakuutioilla. Käytännön työn tekivät Winnovan opiskelijat eli paremmin tunnettuna Kullaan metsäkoulun Luonto- ja ympäristöalan peruslinjan oppilaat. Toistakymmentä opiskelijaa majoittui leirille Muurahaisen luontotuvalle 16.–19.8. ajaksi ja uurastivat päivätyönään Honkaluomaa parempaan kuntoon.
Suunnitelmista toteutukseen
Ennen niin hyvänä pidetty puro on vuosikymmenten saatossa päässyt heikkenemään siinä määrin, että Pirkanmaan ympäristökeskus laati puroon kunnostussuunnitelman vuonna 2001. Suunnitelman mukainen hanke jäi toteuttamatta, mutta sittemmin Luonnonsuojeluliiton Puroista syntyy virta -hanke on ajanmukaistanut suunnitelmaa ja toteuttaa sitä.
Tänä vuonna kunnostettiin noin 800 metriä puroa ja ensi vuonna todennäköisesti vielä jatketaan. Kunnostus sisältää monen tyyppisiä toimenpiteitä, paikkakohtaisesti suunniteltuna.
Aki Vanhatalo pesemässä ”betonoituneen” puron pohjaa kuohkeaksi, jotta kutusoraikko saadaan jälleen toimivaksi.
Täsmäkunnostusta luonnon ehdoin
Tasaisesti koko ajan virtaava puro mahdollistaa mm. pienten virtaamaa muuttavien kynnysten rakentamisen lähestulkoon kaikkialle. Laajoja suvantoalueita ei ole, joten vesi on matalaa. Virta-alueilla vettä on monin paikoin vain 10 senttiä metrin levyisessä purossa.
Kivisemmillä virtapaikoilla rakennetaan pieniä pohjakynnyksiä lisäämän vähävetisen kauden vesimäärää. Osuuksilla, joissa ei ole kiviä, käytetään puunrunkoja suisteiden tekemiseen. Niiden avulla voi ohjata virtaamaa tai auttaa luontoa nopeuttamaan puron palautumista lähemmäksi luonnontilaa.
Aikanaan purossa on ollut hyviä kutupohjia, mutta ne ovat kivettyneitä kiintoaineksen takia. Pohjan pesu ja möyhiminen tuo esiin uutta kuohkeaa kutusoraikkoa ja mahdollistaa taimenen paremman lisääntymisen ikiaikaisilla kutupaikoilla.
Pieni, 1-vuotias taimen Honkaluomasta. Tämän kokoisten taimenten löytyminen on merkki siitä, että luonnon lisääntymistä on tapahtunut ja kutu onnistunut. Poikasista vain noin 10 % selviytyy aikuisikään.
Taimen yhä tallella
Purosta saatiin koekalastuksen yhteydessä selviä havaintoja siitä, että taimen lisääntyy purossa. Pieniä poikasia nähtiin paikoin, mutta isompia taimenia ei havaittu. Veden vähyys ja syvänteiden puute johtavat siihen, että taimen lähinnä vain käy lisääntymässä syksyllä purossa. Puro onkin taimenpoikasten lastentarha, ja erittäin merkittävä sellainen.
Monin paikoin muuttunut puro kärsii hienosta hiekasta, joka on tukkinut soraikot ja kivien kolot. Veden laatu on kuitenkin erittäin hyvää. Pääosa kesäajan vedestä tuleekin Murhikankaan alueelta, lähdeperäisestä harjusta. Ilman näitä sivuhaarojen lähdepuroja Karvianjoki olisikin todennäköisesti menetetty taimenen osalta täydellisesti.
Kunnostusten laaja vaikutusalue
Karvianjoen pääuoman tilaa ei voida pitää erityisen hyvänä. Jokirapukanta menetettiin vuosi sitten, eikä taimenkantakaan ole kovin hyvä. Joki kärsii ravinteista ja erityisesti kiintoaineksesta. Valuma-alueella on valtavasti turve- ja hiekkamaan metsä- ja peltoalueita. Rasitteena ovat myös alueen tuhannet turvetuotantohehtaarit, jotka kuormittavat vesistöä.
Pääuomassa lisääntyvät lähinnä ns. vähempiarvoiset kalalajit. Taimen tuntuu olevan lähes yksinomaan sivuhaarojen tuotannon varassa, josta isommat poikaset laskevat kasvamaan pääuomaan. Suuri osa poikasista päätyy kuitenkin luonnon kiertokulussa petokalojen ruuaksi. Tämähän on hyvin luonnollista, mutta kun luonnon tuotantopotentiaali taimenen osalta on voimakkaasti laskenut, saalistuksen vaikutukset ovat suhteessa merkittävämpiä. Pienessä purossa olisikin turvaisampaa elää kuin isossa joessa, jossa vaanii vaaroja!
Puroista syntyy virta -hanke nostaa esiin keinoja ja tapoja toimia pienvesien hyväksi. Hanke ottaa myös kantaa pienvesien tilaa heikentäviin toimiin rakentavalla ja ratkaisuja etsivällä tavalla.
Hankkeessa kunnostetaan useita pienvesikohteita. Kunnostustoimet keskittyvät lähinnä Pohjois-Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan raja-alueille.
Hankkeessa tehdään mittavia kunnostusprojekteja Karvianjoen ja Isojoki-Lapväärtinjoen alueiden pienvesillä, sekä ollaan mukana alkuperäisten kalakalakantojen suojelutyössä ja apuna kannan säilymisen eteen tehtävissä toimissa.
