Taisi aika monen kokousvieraan suu loksahtaa auki, kun Japanin pääministeri Naoto Kan ilmoitti maansa satsaavan seuraavan kolmen vuoden aikana 2 miljardia dollaria uutta rahaa biodiversiteettisopimuksen toteuttamiseen kehitysmaissa.

Tuollaisia satsauksia tehdään harvoin. Mieleeni ei tule kuin Saksan ja Norjan ilmoitukset parin vuoden takaa.

Yhtenä elementtinä rahoituksen kohdentamisessa Japanilla on heidän ajamansa ns. Satoyama-aloite. Satoyama on japania ja tarkoittaa luonnoltaan rikasta maaseutua, jossa ihminen on toiminnallaan osaltaan rikastuttanut luontoa. Meillä Suomessa puhutaan yleensä maatalouden perinnemaisemista.

Japanissa ihminen on vaikuttanut voimakkaasti myös metsien lajikoostumukseen. Se nähdään täällä osana säilyttämisen arvoista elinympäristöä. Konsepti toiminee hyvin täällä Japanissa, mutta maailmanlaajuisena ideana se on ongelmallinen.

Se jakaa maan liian karkeasti maankäytöllisesti kahtia: 1) luonnontilaiseen, usein heikkotuottoiseen, kuten vuoristoseutuun ja 2) ihmisen muuttamaan muuhun osaan maata. Asiaa ei pitäisi nähdä näin mustavalkoisena. Ns. luonnontilaisilla alueilla on usein ihmisiä, jopa kokonaisia kansoja, ja ns. Satoyama-alueelta löytyy luonnontilaisia alueita. Ehkä Japani ei ole alunperin tarkoittanut konseptia näin simppeliksi, mutta viestinnässä ja mm. viikonlopun ekskursioilla se esiteltiin näin.

Päivän aikana on kokouspaikalla riittänyt ministereitä ja julkkiksia – mm. meidän ministerimme Lehtomäki veti aamupalaverimme, ja Harrison Ford käveli ohitseni kahvilassa.

Kokouksessa alkaa nyt kiihkein vaihe ja seuraavana kahtena päivä ei ainakaan Suomen delegaatiossa pahemmin nukuta. On esitetty pieniä epäilyksiä, että kokous tulisi venymään lauantain puolelle. Tällöin osan juhliessa kokouksen päätösbileissä, osa jatkaisi vielä neuvotteluja.

 

Olli Turunen, Luonnonsuojeluliiton edustaja Suomen delegaatiossa