You are currently browsing the monthly archive for maaliskuu 2011.
Nyt on 13 koulua kierretty ja noin 650 oppilaalle kerrottu saimaannorpan elämästä.
Reilut kaksi viikkoa olemme tähän mennessä kierrelleet kouluja. Kummallakaan meistä ei ollut alkujaan kokemusta lasten kanssa olemisesta, mutta siitä huolimatta meiltä molemmilta sujui vuorovaikutus lasten kanssa kuin luonnostaan.
Meistä on aina mukavaa huomata, kuinka lapset jaksavat kuunnella esitystä kiinnostuneina ja osallistuvat yleensä aktiivisesti tunnin kulkuun. Suurimpia elämyksiä lapsille ovat olleet esittämämme veden alta kuvattu norppavideo sekä emon ja kuutin ääntelyiden kuunteleminen. Meille mieluisimmat ryhmät ovat olleet aktiivisesti osallistuvat luokat.
Meistä on mukavaa vastata lasten kysymyksiin, kuten ”Mistä saimaannorppa ulostaa?” ”Miten saimaannorppa pystyy olemaan niin kauan sukelluksissa?” ”Voiko kuutti pelästyä isoa haukea?” ”Voiko saimaannorppa tulla hengittämään pilkkireikään, kun on pilkillä?”
Toisinaan lapset esittävät sellaisiakin kinkkisiä kysymyksiä, joihin on vaikeahkoa vastata yhtäkkiä, mutta yritämme parhaamme mukaan löytää vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Odotamme innolla tulevia kouluvierailuita ja toivomme näkevämme paljon lisää norpasta innostuneita lapsia!
Terkuin norppalähettiläät
Heidi Häkkinen ja Niina Hätinen
Kirjoitus on vastine Maaseudun Tulevaisuuden artikkeliin ja pääkirjoitukseen 18.2.2011
Maaseudun Tulevaisuuden artikkeli ja pääkirjoitus suostrategiasta luovat (MT 18.2.2011) kuvan turpeesta melkoisena rikkautena. Suomessa ei kuitenkaan ole turvesheikkejä, joten kuvassa täytyy olla jotakin vialla.
Laskelmien onttous paljastuukin nopeasti. Suomen turvevarojen arvo on saatu laskemalla turvevaroiksi kaikki yli 20 hehtaarin geologiset suot. Niitä on yli viisi miljoonaa hehtaaria eli kuudennes maamme pinta-alasta. Artikkelissa toisaalla viitattu kymmenen miljoona suohehtaaria saadaan kasaan, jos otetaan huomioon ohuemmat ja tätäkin pienemmät soistumat, joista suuri osa on metsää.
Geologian tutkimuslaitoksen mukaan kolme neljäsosaa geologisista soista eivät ole teknisesti käyttökelpoisia. Tutkimuskeskus korostaa, että teknisesti käyttökelpoisten soiden laskelmassa ei oteta huomioon esimerkiksi suojelualueita, olemassa olevaa muuta maankäyttöä tai hyödyntämisen taloudellisia edellytyksiä.
Suostrategian aikana viimeistään osoittautui, ettei suurin osa edes Geologian tutkimuskeskuksen turvevara-arvion noin 13 000 teoreettisesta terawattitunnista kiinnosta turveteollisuutta. Suurin osa siitä on liian ohuina ja pieninä aloina kaukana käyttöpaikoista tai jo muussa käytössä.
Kauppa- ja teollisuusministeriön selvitys (2005) onkin arvioinut energiaturvetuotannolle sopivaa alaa olevan käytännössä noin puoli miljoonaa hehtaaria eli kymmenesosa artikkelissa esitetystä määrästä.
Viidelle miljoonalle turvehehtaarille oli artikkelin laskelmassa annettu nykyisten paksuturpeisten ja laajojen turvesoiden hintaan nähden moninkertainen hinta. Tämä on aika paksua, vaikka energian hinta maailmalla nousisikin.
Turvevarojen arvon räikeään liioitteluun on siis päästy kahta tietä. Vapon toimittaman graafin mukaan 800 miljardin euron arviossa ovat merkillisesti mukana kaikki yli 20 hehtaarin alueet, joista suurin osa ei ole turpeena minkään arvoisia. Laskelmassa kaikki turve saa 25 euron megawattituntihinnan eli 2,5-kertaa nykyisen parhaiden turvealueiden turpeen hinnan. Tällainen propaganda ei olisi mahdollista, jos Vapo olisi pörssiyhtiö.
Epärealistinen, tekninen arvio turvevaroista vastaa 1 100 miljoonaa tonnia öljyekvivalenttia, joka vastaa MT:n artikkelien mukaan kaksinkertaisesti Pohjanmeren 600 miljoonan tonnin öljyvaroja. Pohjanmeren öljymäärä perustuu vanhaan tilastoon välittömästi taloudellisesti hyödynnettävistä varoista ja lukujen vertaaminen on harhaanjohtavaa. Pohjanmeren tuotanto on tämän jälkeen ollut noin 200 miljoonaa tonnia vuodessa.
Voi tietysti myös kysyä haluaisimmeko muutenkaan kaivaa kuudesosaa Suomen maa-alueesta ylös ja polttaa taivaan tuuliin? Yhtä hyvin voisi arvioida kaikkien Suomen vesistöjen arvon, jos järvemme pullotettaisiin ja myytäisiin maailmalle. Summa olisi varmasti päätä huimaava, mutta miten tällaisen tiedon tulisi ohjata toimintaamme käytännössä? Luonnonvarojenkin käyttö on syytä pohjata realistiselle ja harkitulle tiedolle.
Sini Eräjää, vs. metsäasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto
Antti Halkka, vs. viestintäpäällikkö, Suomen luonnonsuojeluliitto
