You are currently browsing the category archive for the ‘Lähiluonto’ category.
Taajamien ihmisetkö vieraantuneet luonnosta? Vielä mitä.
Riihimäen seudun asukkaat vastasivat innokkaasti Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistyksen, Suomen metsästysmuseon ja Aamuposti-lehden lokakuussa järjestämään oravakyselyyn.
Vastausten perusteella Riihimäen alueella näyttää olevan vähemmän oravia kuin ennen. 42 % vastaajista ilmoitti oravien määrän vähentyneen, 21 % lisääntyneen. 37 % mielestä oravien määrä on pysynyt ennallaan.
Kyselyyn vastasi yli 200 oravien ystävää. Kyselyn suosio kertoo siitä, että oravien seuraaminen tuottaa ihmisille mielihyvää. Monella oli tarkat tiedot vuosienkin takaa, ja oravaperheiden jäsenille oli annettu jopa nimiä. Ja mikäpä on seuratessa kotipihan oravien hännän heilutusta ja ääntelyä – naksutus on oravan tapa sanoa kova sana harakalle tai kissalle.
Riemastuttavia tarinoita
Kyselyyn vastanneet kertoivat oravista riemastuttavia tarinoita. Milloin on orava käynyt viemässä pihasta nuken villaisen kaulahuivin vauhdilla puuhun, ruokintapaikalla tarjottuja fleece-kankaan paloja pesäänsä, milloin taas saalistellut talipalloja, vaikka on samalla pitänyt roikkua takajaloista oksalla pää alaspäin. Orava oli myös tehnyt välikattoihin talvipesiä ja tutkimusretkiä ihmisasumusten sisään.
Oravia yritettiin myös auttaa monin tavoin. Yksi vastaaja kertoi ottaneensa kuusi oravanpoikasta hoivaansa, kun pihakuusi kaadettiin, ja siinä olikin oravanpesä. Oravaemo juoksi paniikissa auton alle, mutta poikaset otettiin hoitoon asuntovaunuun.
Kuuden oravavauvan hoito oli täysipäiväinen työ. Kaksi heikointa menehtyivät varsin pian, mutta neljä muuta kasvoivat kovaa vauhtia ja ne siirrettiin ulkohäkkiin. Siellä ne nukkuivat vanhassa karvalakissa. Lopulta kaikki neljä lähtivät maailmalle.
Arvostetaan oravia ja muuta luontoa!
Viime vuonna kuusen kehno siemensato ja kova talvi olivat liikaa oraville. Riistan talvilaskennoissa oravan jälkiä nähtiin kolmannes vähemmän kuin normaalisti.
Myös metsien pirstoutuminen on vähentänyt oravien määrää. Jos vanhat kuusikot kaadetaan, oravanpojilla on huonot ennusteet löytää uusia asuinsijoja. Taajamissa oravat pärjännevätkin paremmin kuin metsissämme. Toivottavasti oravakysely innosti havainnoimaan, auttamaan ja toivon mukaan myös arvostamaan muutakin luontoa lähellämme.
Oravat kiehtoivat jo aikanaan Aleksis Kiveä, jonka Oravan laulu on päässyt kokoomateoksissa rakastetuimpien runojen joukkoon, ja alkaa näin:
“Makeasti oravainen
Makaa sammalhuoneessansa;
Sinnepä ei Hallin hammas
Eikä metsämiehen ansa
Ehtineet milloinkaan.”
Tarja Heikkonen, Luonnonsuojeluliiton varapuheenjohtaja, Riihimäki
Jyväskylän Laajavuoren metsässä seikkaillaan 14.7.-8.8. Ronja Ryövärintyttären seurassa ainutlaatuisessa teatteriseikkailussa.
Ronja Ryövärintytär-metsäseikkailun työryhmälle metsästä on tullut kesän aikana toinen koti. Metsä on näyttänyt luonteensa kaikki puolet; hyttyset ovat välillä koetelleet ja auringonpaiste hellinyt. Ronjan tarina ja harjoitukset keskellä Jyväskylän Laajavuoren metsää on saanut näyttelijät pohtimaan omaa metsäsuhdettaan.
Metsä on turvallinen mutta myös pelottava paikka. Nuorempana saatoin halailla puita saadakseni niistä voimaa! Nykyään suhteeni metsään on samantapainen kuin vaikka suhde hyvään mutta kaukaiseen ystävään: harvoin tulee kunnolla nähtyä, yhteys yritetään pitää ja kun nähdään niin halataan. Ronjan kautta suhde on jälleen eheytynyt.
-Jonas
Metsään liittyy paljon lapsuusmuistoja ja monella erityisiä leikkejä. Ronjan ja Birkin maailmaan on helppo eläytyä.
Lähimetsässä oli kukkula nimeltä Tanssikallio, jossa oli kivien välissä ketunpesä. Ketunpesällä käytiin leikkimässä joka päivä hurjia seikkailuja ja yritettiin kesyttää kettuja.
-Emmi
Lapsena meillä oli tapana ottaa koirat, oma ja naapurin, ja mennä läheiseen metsään. Nimesimme kaksi kalliota koirien mukaan. Nikke- ja Teemuvuorilla vietimme metsässä leikkien useita tunteja, kehitellen vaikka minkälaisia tarinoita. Metsä ihanasti muuttui vuodenaikojen mukana ja antoi leikkeihin uusia ulottuvuuksia. Talvella kalliosta roikkuvat jääpuikot olivat ihanaa jäätelöä. Nyt Ronjan harjoituksissa on ollut helppo eläytyä lapseksi taas ja antaa mielikuvituksen lentää, metsä antaa siivet.
-Annu
Olen vahvasti, ns. Rölli-sukupolvea. Muistan niiden kuunnelmien kautta syntyneen lähimetsistä turvallisen tutun paikan. Metsä onkin mitä mahtavin maaperä mielikuvitusmaailmasta laukkaamiseen!
- Jani
Meillä oli lapsena tapana retkeillä eväskivellä. Se oli metsän reunassa. Kiven vieressä oli kuin pienoismalli isommasta kivestä ja paikalla kävi evästämässä jotkut muutkin kuin ihmiset. Sieltä löytyi toisinaan pikkueläinten jäänteistä. Samoissa saimaansekaisissa maisemissa metsän tuoksut tulivat tutuiksi ja rakkaiksi. Metsän ei pidä maistua puulta!
-Aaro
Yksi näytelmän tavoitteesta on saada kaupungistuneet lapset metsäseikkailun myötä nauttimaan metsäluonnosta. Metsän ei tarvitse olla ikävä pusikko, johon vanhemmat pakottavat marjastamaan kerran vuodessa. Toivottavasti yleisö ehtisi katsoa ympärilleen ja vaikuttuisi luonnosta samalla lailla kun työryhmä viimeisien viikkojen aikana.
Asuimme lapsena lähellä metsää. Meillä oli erilaisia leikkejä kuten “Salamakivi”. Pimeällä on metsä edelleenkin pelottava ja päivällä se on täynnä raikasta ilmaa. Nuorena ajattelin aina puhdistavani keuhkojani metsässä. Lempikasvini on puu. Olen aina pitänyt puista ja koivu on erityisen kaunis. Teen puutöitä ja puu materiaalina hieno, elävä ja niin kestävä. Respect!
Marjastaminen on ollut aina epämiellyttävää. Lapsena pakosta keräsimme marjoja ja olin siinä huono ja hidas. Kyllästyn helposti. Muutenhan metsä on täynnä kiinnostavaa, ilman pakkotyötä.
-Sauli
Rakastan metsää. Metsässä voin hengittää vapaasti ja kaikki turhat murheet unohtuvat.
Metsä on niin täynnä elämää ja yllättää minut aina ihmeellisyydellään, siihen en kyllästy koskaan.
Erityisen rakas ja tärkeä metsä löytyy Pohjois-Karjalasta, isäni lapsuudenkodin ympäriltä.
Siellä minäkin olen samoillut lapsesta asti, leikkinyt, käynyt marjastamassa ja sienestämässä ja kulkenut isäni jäljessä metsästysretkillä joka syksy. Nykyisin kuljen siellä usein kamera mukanani ja yritän taltioida kameralle kaikki aarteet, joita metsäretkilläni löydän.
-Tarja
Teksti: Risto Sulkava, Suomen luonnonsuojeluliiton pj.
Lähellä olevaan helposti tottuu. Sen hienoutta ei tahdo huomata ennen kuin on liian myöhäistä; kun moto ryskää läheistä sienimetsääsi nurin, olet auttamatta myöhässä. Samalla asuntosi arvo laskee, halusit sitä myöntää tai et.
Olisi vihdoin aika huomata, että luonnontilainen metsä, suo tai hallitusti hoitamaton kukkaketo todella on ylellisyyttä, viihtyvyystekijä, joka vaikuttaa myös asuma-alueen houkuttelevuuteen ja sitä kautta taloudelliseen arvoon. Jos toisella asuntoalueella on vieressään suojeltu metsä, toisella avohakkuualue, kumpaan sinä muuttaisit? Jos kävelymatkan päässä on kurjen huudoista kaikuva lakkasuo tai ojitettu, mäntyrääseikköä puskeva entinen suo, kummassa mieluummin asut? Entä haluatko turpeenkaivualueen kesämökkijärveesi laskevan puron yläjuoksulle vai kuulostaisiko aikanaan ojitetun suon ennallistaminen paremmalta? Perustuipa päätöksesi tunteeseen tai taloudelliseen laskelmaan, päädyt luultavasti samaan valintaan.
Ympäröivän luonnon laatu on jo merkittävä asia viihtyvyydelle ja terveydellekin. Mutta laatuluontoa ei ole tarkemmin määritelty. Ehkä ei tarvitsekaan, sillä asia lienee selviö; laadukasta on monimuotoinen, hyvinvoiva luonto. Vähälajinen puupelto ei tuo laadukasta luontokokemusta. Ojitetulla suolla on vaikea edes kulkea, eikä turvekenttäaavikolle mene kukaan vahingossakaan. Veden laatu on suoraan verrannollinen mökkitontin arvoon – kukapa haluaisi itselleen kesäpaikan sinileväpuuron rannalta. Luonnontilaisessa metsässä tai suolla on aina erilaista nähtävää, monenlaisia kasveja, eläimiä, erilaisia puuvänkyröitä ja piilopaikkoja lasten leikkeihin. Toivottavasti lapset myös saisivat näistä nauttia, sillä mikään ei ole yhtä turvallinen ja kehittävä paikka lapselle kuin suomalainen metsä – toki sopivasti vanhempien valvonnassa. Lapsikin siis tunnistaa laadukkaan luontokohteen. Tunnistatko sinä oman laadukkaan lähiluontokohteesi?
Laadukkaan luontokohteen tunnistaa myös siitä, että sillä elää paljon juuri sen kaltaiseen luontoon sopeutunutta lajistoa. Kun ihmistoiminta muuttaa luontoa lähes kaikkialla, monet lajit niin metsissä, soilla kuin niityilläkin ovat vähentyneet tai jo uhanalaistuneet. Usein ihmisten, taajamien, lähipiirissä on jäljellä enemmän luontoarvoja kuin ”siellä jossakin”, kuvitelluilla laajoilla takamaa-alueilla. Erämaita on vain Lapin suurilla suojelualueilla, muualla ne on pääosin jo aikoja sitten muutettu ”tehohoidetuiksi”. Metsät on avohakattu, suot ojitettu ja niityt kasvaneet umpeen. Jäljellä on vain sirpaleita, jotka eivät kykene ylläpitämään alkuperäistä lajistoa. Monet lajit kaipaavat eriasteista luonnontilaisuutta tai ainakin erilaisia häiriöitä kuin tehohoito aiheuttaa. Osan näistä otuksista hätää voi suuresti helpottaa, jos ihmiset ylläpitävät lähellään niille sopivia elinpaikkoja.
Luonnon etu on myös oma etumme. Jos lähimetsä sopii liito-oravalle – joka kokemuksen tuomalla varmuudella todettakoon myös mitä hienoimmaksi kotipihan asukiksi – se on myös loistava sieni ja marjapaikka sekä lasten temmellyskenttä. Lapset ja liito-oravat eivät toisiaan häiritse, mutta tykkäävät samoista metsistä. Sama metsä sopii hyvin noin parille tuhannelle suomalaiselle metsälajille. Asuntoalueesi arvoa ylläpitävä ja terveyttäsi edistävä lähivirkistyspaikkasi voi auttaa myös lajistonsuojelussa. Aikamoista monikäyttöä.
Entä oletko valmis toimimaan, jotta laadukas lähimetsäsi, suosi tai niittysi säilyy ja asuma-alueesi arvo nousee? Toivottavasti mahdollisimman moni on. Vain toimimalla itse ja yhdessä muiden alueen asukkaiden kanssa, voit onnistua turvaamaan lähiluontokohteesi. Suomen luonnonsuojeluliiton lähiluontokampanja auttaa sinut alkuun. Onnea matkaan, sillä vain sinä voit tietää sen oikean kohteen ja auttaa lähiluontoasi. Apua saat Luonnonsuojeluliitosta ja paikallisesta luonnonsuojeluyhdistyksestä. Ota rohkeasti yhteyttä.
FT Risto Sulkava, Suomen luonnonsuojeluliiton pj.
