You are currently browsing the category archive for the ‘LUMO2010’ category.
Vaikka kokous alkaakin olla jo melkoista puurtamista, on Suomen delegaatiolla ollut mahdollisuus myös rentoutua. Illastimme eilen ministeri Lehtomäen johdolla japanilaisessa ravintolassa ja maistelimme sakea. Illallista seuranneessa parin tunnin karaokessa me suomalaiset olimme kuin kotonamme.
Paikalliset eivät osaa täällä juuri sanaakaan englantia, ja ne vähäisetkin sanat ovat kerrassaan kummallisella tavalla lausuttuja. Käytyäni ensimmäisenä iltana ottamassa alakerran baarissa yhden oluen, alkoivat paikalliset nuoret tiedustella kotimaatani. Suomi oli tuttu ja etenkin Kimi Räikkönen. Kun kerroin syyn siihen miksi olen Japanissa, räjähti koko baari raikuviin suosionosoituksiin. Olin aivan sanaton ja harvinaisen hämmentynyt. Ilmeisesti luonnonsuojelu on täällä tosi kova juttu.
Virallisen ohjelman lisäksi täällä Nagoyassa on yli 400 sivutapahtumaa eli side eventiä, jotka kooltaan ja toteutukseltaan vastaavat usein normaalia itsenäistä tapahtumaa Suomessa. Upeita powerpoint-esityksiä ja julkaisuja on tarjolla niin, että pää menee sekaisin. Erityisesti voisi mainita muutaman tilaisuuden.
Karttafriikkinä minua ilahdutti suuresti uuden, maailman mangrovemetsiä esittelevän atlaksen julkistaminen. Teos kuuluu varmasti jatkossa kaikkien tästä luontotyypistä kiinnostuneiden hyllyyn. Venäjä piti historiansa ensimmäisen side eventin maan suojelutilanteesta ja lähiajan suunnitelmista. Suojelutavoitteet saivat paljon kiitosta, ja täytyykin todeta, että Venäjän ympäristöhallinto on pikku hiljaa pääsemässä jaloilleen. Erityisen hieno oli myös arktisten alueiden (johon Suomikin YK:n systeemeissä kuuluu) suojelua koskeva tilaisuus. Venäjän WWF ja IUCN ovat tehneet hienoa työtä tilanteen kartoittamisessa ja powerpointit olivat silmiä hiveleviä. Otin niistä kopiot meille Luonnonsuojeluliittoon.
Huomisen on tarkoitus olla viimeinen päiväni kokouksessa, mutta se luultavasti venyy torstaille. Varasin jo hotellista yhden lisäpäivän ja siirsin Tokioon lähtöä, joten lomailu täällä Japanissa uhkaa kutistua yhteen päivään. Mutta on täällä ollut tavattoman antoisaa kyllä työskennelläkin.
Olli Turunen, Luonnonsuojeluliiton edustaja Suomen delegaatiossa
Taisi aika monen kokousvieraan suu loksahtaa auki, kun Japanin pääministeri Naoto Kan ilmoitti maansa satsaavan seuraavan kolmen vuoden aikana 2 miljardia dollaria uutta rahaa biodiversiteettisopimuksen toteuttamiseen kehitysmaissa.
Tuollaisia satsauksia tehdään harvoin. Mieleeni ei tule kuin Saksan ja Norjan ilmoitukset parin vuoden takaa.
Yhtenä elementtinä rahoituksen kohdentamisessa Japanilla on heidän ajamansa ns. Satoyama-aloite. Satoyama on japania ja tarkoittaa luonnoltaan rikasta maaseutua, jossa ihminen on toiminnallaan osaltaan rikastuttanut luontoa. Meillä Suomessa puhutaan yleensä maatalouden perinnemaisemista.
Japanissa ihminen on vaikuttanut voimakkaasti myös metsien lajikoostumukseen. Se nähdään täällä osana säilyttämisen arvoista elinympäristöä. Konsepti toiminee hyvin täällä Japanissa, mutta maailmanlaajuisena ideana se on ongelmallinen.
Se jakaa maan liian karkeasti maankäytöllisesti kahtia: 1) luonnontilaiseen, usein heikkotuottoiseen, kuten vuoristoseutuun ja 2) ihmisen muuttamaan muuhun osaan maata. Asiaa ei pitäisi nähdä näin mustavalkoisena. Ns. luonnontilaisilla alueilla on usein ihmisiä, jopa kokonaisia kansoja, ja ns. Satoyama-alueelta löytyy luonnontilaisia alueita. Ehkä Japani ei ole alunperin tarkoittanut konseptia näin simppeliksi, mutta viestinnässä ja mm. viikonlopun ekskursioilla se esiteltiin näin.
Päivän aikana on kokouspaikalla riittänyt ministereitä ja julkkiksia – mm. meidän ministerimme Lehtomäki veti aamupalaverimme, ja Harrison Ford käveli ohitseni kahvilassa.
Kokouksessa alkaa nyt kiihkein vaihe ja seuraavana kahtena päivä ei ainakaan Suomen delegaatiossa pahemmin nukuta. On esitetty pieniä epäilyksiä, että kokous tulisi venymään lauantain puolelle. Tällöin osan juhliessa kokouksen päätösbileissä, osa jatkaisi vielä neuvotteluja.
Olli Turunen, Luonnonsuojeluliiton edustaja Suomen delegaatiossa
YK:n biodiversiteettisopimuksen 10. osapuolikokouksen (COP 10) neuvotteluissa Nagoyassa ollaan toisella viikolla ja tilanne on pahasti jumiutunut.
Paikallinen lehdistö siteeraa neuvottelijoita, joiden mielestä kokouksessa tullaan epäonnistumaan, eikä laillisesti sitovaa protokollaa geenivarojen saatavuudesta ja hyötyjenjaosta saada aikaan. Suomen delegaation neuvottelijat ovat optimistisempia. Heidän mukaansa parhaillaan käydään perinteistä draaman kaarta, jossa kokous tulee venymään yli sovitun ajan lauantain puolelle, ja ratkaisu saadaan viimeisen yön viimeisinä aamuyön tunteina. Uskon ainakin vielä heidän kokemuksensa tuomaan intuitioon.
Jos kokouksessa onnistutaan, tulee siitä ja aiemmista sopimuksista Suomellekin melkoisia velvoitteita. Suojelutavoitteista vielä keskustellaan, mutta 20 % tavoite on eniten esiintynyt luku maa-alueiden osalta. Haitallisten tukien poistamisesta on oma työohjelmansa, jonka toteuttamista Suomi ei ole vielä edes aloittanut. Tässäpä pallo ministeri Kataiselle.
Paikallinen sisarjärjestömme, Japanin luonnonsuojeluliitto kampanjoi täällä Toyotaa vastaan, koska yhtiö uhkaa Nagoyan lähellä olevaa arvokasta metsäaluetta aikoen muuttaa sen autojen testausradaksi. Lupasin, että annamme heille taustatukea Suomesta ja kirjelmöimme Toyotalle uhkasta menettää Suomessa maine ympäristön kannalta edistyksellisenä autonvalmistajana.
TEEB (The Economics of Ecosystems and Biodiversity) eli Sternin raporttia vastaava biodiversiteetin taloudellista merkitystä arvioiva raportti on ollut täällä paljon esillä. Arviot luonnon monimuotoisuuden häviämisestä aiheutuvista kuluista ovat niin tähtitieteellisiä, että ainakaan minä en ole vielä sisäistänyt millaisista suomalaisittain käsitettävistä summista puhutaan. Englannin kieli nimittäin sekoittaa ainakin minulla miljardien ja triljoonien merkityksen. Suomen ympäristöministeriö kertoi ajavansa TEEB-arvion tekemistä myös meillä, mikä on todella tervetullut uutinen.
Olli Turunen, Luonnonsuojeluliiton edustaja Suomen delegaatiossa
Liitetään Islanti ja Norja pakolla EU:iin!
Tämä ajatus on varmaan käynyt monen mielessä täällä YK:n biodiversiteettisopimuksen 10. osapuolikokouksessa (COP 10) Japanin Nagoyassa.
Saavuin tänne Baikaljärven kupeesta, Irkutskista, missä olimme Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija Sini Eräjään kanssa kouluttamassa venäläisiä luonnonsuojelujärjestöjä.
Kokous alkoi jo maanantaina ja meikäläisen ensimmäinen päivä torstaina meni päästessä kartalle. Kokouksessa on tuhansia osanottajia kaikista maailman maista, satoja tapahtumia ja useita neuvotteluja samanaikaisesti. Luonnonsuojeluliitto kuuluu Suomen delegaatioon, ja me saamme sujuvasti viime hetken tietoa neuvottelujen etenemisestä ja Suomen neuvottelijoiden arvioista siitä, miten tulee käymään.
Tällä hetkellä monet sinänsä tärkeät, mutta poliiittisesti pienet asiakysymykset ovat hyvässä mallissa. Esimerkiksi kasvityö-, vieraslaji- ja maatalousohjelmat eivät ole kirvoittaneet suuria ristiriitoja.
Sen sijaan suojelutavoitteiden kanssa ollaan umpisolmussa, ainakin toistaiseksi. Brasilia, Kiina ja monet samalla puolella pelaavat kehitysmaat yrittävät harata kunnianhimoisia suojelutavoitteita vastaan. Jälleen kerran, kuten aikaisemmissakin kokouksissa, myös Islanti ja Norja ovat aktiivisina torjumassa luonnonsuojelua kansainvälisillä areenoilla. Heille ei mertensuojelu kelpaa! Ehkä liittyminen EU:iin saisi heidät ruotuun, kuten on käynyt Espanjalle meriasioissa.
Suojelun lisäksi täällä päätetään toivottavasti myös biodiversiteetistä koituvien hyötyjen jaosta, eli kyseessä on ns. access and benefit sharing (ABS). Mikäli päätös saadaan aikaan, kuten virkamiehemme arvelevat, merkitsee se jättiharppausta suojelun etenemisessä. Tällöin esimerkiksi trooppisia metsiä suojelevilla kehitysmailla on mahdollisuus hyötyä suojelusta lääkeyhtiöiden maksaessa korvauksia geenivarojen käytöstä. Tämä merkitsee melkoista taloudellista kannustinta monille maille lisätä suojelua. EU tukee ABS:a, mutta ehtona on suojelutavoitteista sopiminen.
Kokouksen kulkua voi seurata myös mm. Ympäristöministeriön blogista ja Earth Negotiations Bulletinista
Olli Turunen, Luonnonsuojeluliiton edustaja Suomen delegaatiossa
Jotta monimuotoisuuden vähenemisen voisi kouriin tuntuvasti kokea, pitäisi ensin hahmottaa, mitä monimuotoisuus oikeastaan on. Miltä se näyttää, miltä tuntuu, miltä tuoksuu?
Suomalaiset näyttävät ymmärtävän melko hyvin, että monimuotoisuus on tärkeää ja arvokasta. Kun suomalaisilta esimerkiksi kysyttiin mikä on kaikkein tärkein metsien hoidossa huomioitava näkökulma, vastaus oli monimuotoisuus. Toisaalta EU:n kansalaisista suomalaiset ovat vähiten huolissaan monimuotoisuuden vähenemisestä. Onko suomalaisille sittenkään vielä valjennut mitä monimuotoisuus on?
Ilkkahanskimainen vastaus voisi olla, että luonnon monimuotoisuus on erilaisten elinympäristöjen, ekosysteemien, lajien, populaatioiden ja geneettisen perimän moninaisuutta ja rikkautta. Käsitteellä kuvataan elämän koko kirjoa.
Kun Ilkka Hanskilta tätä kysymystä kysyttiin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden monimuotoisuuskampanjan paneelissa 9.4. hän vielä muistutti, että monimuotoisuuden vähenemiseen ei ole yksinkertaista pureutua. Emme pysty osoittamaan, että tietty populaatio tai elinympäristö tuhoamalla monimuotoisuus vähenee niin ja niin monta yksikköä. On vaikea sanoa, miten maailma muuttuisi, jos saimaannorpat kuolisivat sukupuuttoon.
Toisaalta jokaisen lajin sukupuuttoon kuoleminen on aina lopullista, emmekä voi tietää miten vaikka saimaannorpan rooli saattaa tulevaisuudessa muuttua.
Monimuotoisuutta voisi kuvata myös elämän perustaksi. Tai oikeastaan se on elämää itseään. Ekosysteemit ja palvelut, jotka pitävät yhteiskuntaamme yllä, perustuvat jokaisen eliön omaan tehtävään. Siihen, että potentiaalia on enemmän kuin sitä parhaillaan on käytössä.
Työministeri, runoilija Anni Sinnemäki vertasi samaisessa tilaisuudessa monimuotoisuutta hyvään romaaniin. Sellaiseen, joka avaa uusia ovia ajatuksissamme, kasvattaa näkemiämme mahdollisuuksia. Monimuotoisuus laajentaa horisonttiamme. Se lisää mahdollisuuksia elämässä ja ajattelussa.
Mitä monimuotoisuus sinulle tarkoittaa?
Sini Eräjää, Suomen luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija
Teksti: Risto Sulkava, Suomen luonnonsuojeluliiton pj.
Lähellä olevaan helposti tottuu. Sen hienoutta ei tahdo huomata ennen kuin on liian myöhäistä; kun moto ryskää läheistä sienimetsääsi nurin, olet auttamatta myöhässä. Samalla asuntosi arvo laskee, halusit sitä myöntää tai et.
Olisi vihdoin aika huomata, että luonnontilainen metsä, suo tai hallitusti hoitamaton kukkaketo todella on ylellisyyttä, viihtyvyystekijä, joka vaikuttaa myös asuma-alueen houkuttelevuuteen ja sitä kautta taloudelliseen arvoon. Jos toisella asuntoalueella on vieressään suojeltu metsä, toisella avohakkuualue, kumpaan sinä muuttaisit? Jos kävelymatkan päässä on kurjen huudoista kaikuva lakkasuo tai ojitettu, mäntyrääseikköä puskeva entinen suo, kummassa mieluummin asut? Entä haluatko turpeenkaivualueen kesämökkijärveesi laskevan puron yläjuoksulle vai kuulostaisiko aikanaan ojitetun suon ennallistaminen paremmalta? Perustuipa päätöksesi tunteeseen tai taloudelliseen laskelmaan, päädyt luultavasti samaan valintaan.
Ympäröivän luonnon laatu on jo merkittävä asia viihtyvyydelle ja terveydellekin. Mutta laatuluontoa ei ole tarkemmin määritelty. Ehkä ei tarvitsekaan, sillä asia lienee selviö; laadukasta on monimuotoinen, hyvinvoiva luonto. Vähälajinen puupelto ei tuo laadukasta luontokokemusta. Ojitetulla suolla on vaikea edes kulkea, eikä turvekenttäaavikolle mene kukaan vahingossakaan. Veden laatu on suoraan verrannollinen mökkitontin arvoon – kukapa haluaisi itselleen kesäpaikan sinileväpuuron rannalta. Luonnontilaisessa metsässä tai suolla on aina erilaista nähtävää, monenlaisia kasveja, eläimiä, erilaisia puuvänkyröitä ja piilopaikkoja lasten leikkeihin. Toivottavasti lapset myös saisivat näistä nauttia, sillä mikään ei ole yhtä turvallinen ja kehittävä paikka lapselle kuin suomalainen metsä – toki sopivasti vanhempien valvonnassa. Lapsikin siis tunnistaa laadukkaan luontokohteen. Tunnistatko sinä oman laadukkaan lähiluontokohteesi?
Laadukkaan luontokohteen tunnistaa myös siitä, että sillä elää paljon juuri sen kaltaiseen luontoon sopeutunutta lajistoa. Kun ihmistoiminta muuttaa luontoa lähes kaikkialla, monet lajit niin metsissä, soilla kuin niityilläkin ovat vähentyneet tai jo uhanalaistuneet. Usein ihmisten, taajamien, lähipiirissä on jäljellä enemmän luontoarvoja kuin ”siellä jossakin”, kuvitelluilla laajoilla takamaa-alueilla. Erämaita on vain Lapin suurilla suojelualueilla, muualla ne on pääosin jo aikoja sitten muutettu ”tehohoidetuiksi”. Metsät on avohakattu, suot ojitettu ja niityt kasvaneet umpeen. Jäljellä on vain sirpaleita, jotka eivät kykene ylläpitämään alkuperäistä lajistoa. Monet lajit kaipaavat eriasteista luonnontilaisuutta tai ainakin erilaisia häiriöitä kuin tehohoito aiheuttaa. Osan näistä otuksista hätää voi suuresti helpottaa, jos ihmiset ylläpitävät lähellään niille sopivia elinpaikkoja.
Luonnon etu on myös oma etumme. Jos lähimetsä sopii liito-oravalle – joka kokemuksen tuomalla varmuudella todettakoon myös mitä hienoimmaksi kotipihan asukiksi – se on myös loistava sieni ja marjapaikka sekä lasten temmellyskenttä. Lapset ja liito-oravat eivät toisiaan häiritse, mutta tykkäävät samoista metsistä. Sama metsä sopii hyvin noin parille tuhannelle suomalaiselle metsälajille. Asuntoalueesi arvoa ylläpitävä ja terveyttäsi edistävä lähivirkistyspaikkasi voi auttaa myös lajistonsuojelussa. Aikamoista monikäyttöä.
Entä oletko valmis toimimaan, jotta laadukas lähimetsäsi, suosi tai niittysi säilyy ja asuma-alueesi arvo nousee? Toivottavasti mahdollisimman moni on. Vain toimimalla itse ja yhdessä muiden alueen asukkaiden kanssa, voit onnistua turvaamaan lähiluontokohteesi. Suomen luonnonsuojeluliiton lähiluontokampanja auttaa sinut alkuun. Onnea matkaan, sillä vain sinä voit tietää sen oikean kohteen ja auttaa lähiluontoasi. Apua saat Luonnonsuojeluliitosta ja paikallisesta luonnonsuojeluyhdistyksestä. Ota rohkeasti yhteyttä.
FT Risto Sulkava, Suomen luonnonsuojeluliiton pj.
Lumo eli lumous tarkoittaa sanana taikuutta, yliluonnollista voimaa. Toinen, vanhempi sana sille on tenho. Nykyaikaisessa kielenkäytössä lumo ja tenho yhdistetään usein kauniiksi tai hyviksi koettujen asioiden aikaansaamaan hallitsevaan vaikutukseen ihmisessä. Luonnolla on sellainen vaikutus. Kun ihminen lumoutuu kauniin maiseman edessä, hän hiljenee, pysähtyy. Kaikki muu unohtuu ja ihminen sulautuu ympärillään olevaan kauneuteen.
Mikä sinut lumoaa luonnossa?
