You are currently browsing the category archive for the ‘Politiikka’ category.
Vaikka kokous alkaakin olla jo melkoista puurtamista, on Suomen delegaatiolla ollut mahdollisuus myös rentoutua. Illastimme eilen ministeri Lehtomäen johdolla japanilaisessa ravintolassa ja maistelimme sakea. Illallista seuranneessa parin tunnin karaokessa me suomalaiset olimme kuin kotonamme.
Paikalliset eivät osaa täällä juuri sanaakaan englantia, ja ne vähäisetkin sanat ovat kerrassaan kummallisella tavalla lausuttuja. Käytyäni ensimmäisenä iltana ottamassa alakerran baarissa yhden oluen, alkoivat paikalliset nuoret tiedustella kotimaatani. Suomi oli tuttu ja etenkin Kimi Räikkönen. Kun kerroin syyn siihen miksi olen Japanissa, räjähti koko baari raikuviin suosionosoituksiin. Olin aivan sanaton ja harvinaisen hämmentynyt. Ilmeisesti luonnonsuojelu on täällä tosi kova juttu.
Virallisen ohjelman lisäksi täällä Nagoyassa on yli 400 sivutapahtumaa eli side eventiä, jotka kooltaan ja toteutukseltaan vastaavat usein normaalia itsenäistä tapahtumaa Suomessa. Upeita powerpoint-esityksiä ja julkaisuja on tarjolla niin, että pää menee sekaisin. Erityisesti voisi mainita muutaman tilaisuuden.
Karttafriikkinä minua ilahdutti suuresti uuden, maailman mangrovemetsiä esittelevän atlaksen julkistaminen. Teos kuuluu varmasti jatkossa kaikkien tästä luontotyypistä kiinnostuneiden hyllyyn. Venäjä piti historiansa ensimmäisen side eventin maan suojelutilanteesta ja lähiajan suunnitelmista. Suojelutavoitteet saivat paljon kiitosta, ja täytyykin todeta, että Venäjän ympäristöhallinto on pikku hiljaa pääsemässä jaloilleen. Erityisen hieno oli myös arktisten alueiden (johon Suomikin YK:n systeemeissä kuuluu) suojelua koskeva tilaisuus. Venäjän WWF ja IUCN ovat tehneet hienoa työtä tilanteen kartoittamisessa ja powerpointit olivat silmiä hiveleviä. Otin niistä kopiot meille Luonnonsuojeluliittoon.
Huomisen on tarkoitus olla viimeinen päiväni kokouksessa, mutta se luultavasti venyy torstaille. Varasin jo hotellista yhden lisäpäivän ja siirsin Tokioon lähtöä, joten lomailu täällä Japanissa uhkaa kutistua yhteen päivään. Mutta on täällä ollut tavattoman antoisaa kyllä työskennelläkin.
Olli Turunen, Luonnonsuojeluliiton edustaja Suomen delegaatiossa
Taisi aika monen kokousvieraan suu loksahtaa auki, kun Japanin pääministeri Naoto Kan ilmoitti maansa satsaavan seuraavan kolmen vuoden aikana 2 miljardia dollaria uutta rahaa biodiversiteettisopimuksen toteuttamiseen kehitysmaissa.
Tuollaisia satsauksia tehdään harvoin. Mieleeni ei tule kuin Saksan ja Norjan ilmoitukset parin vuoden takaa.
Yhtenä elementtinä rahoituksen kohdentamisessa Japanilla on heidän ajamansa ns. Satoyama-aloite. Satoyama on japania ja tarkoittaa luonnoltaan rikasta maaseutua, jossa ihminen on toiminnallaan osaltaan rikastuttanut luontoa. Meillä Suomessa puhutaan yleensä maatalouden perinnemaisemista.
Japanissa ihminen on vaikuttanut voimakkaasti myös metsien lajikoostumukseen. Se nähdään täällä osana säilyttämisen arvoista elinympäristöä. Konsepti toiminee hyvin täällä Japanissa, mutta maailmanlaajuisena ideana se on ongelmallinen.
Se jakaa maan liian karkeasti maankäytöllisesti kahtia: 1) luonnontilaiseen, usein heikkotuottoiseen, kuten vuoristoseutuun ja 2) ihmisen muuttamaan muuhun osaan maata. Asiaa ei pitäisi nähdä näin mustavalkoisena. Ns. luonnontilaisilla alueilla on usein ihmisiä, jopa kokonaisia kansoja, ja ns. Satoyama-alueelta löytyy luonnontilaisia alueita. Ehkä Japani ei ole alunperin tarkoittanut konseptia näin simppeliksi, mutta viestinnässä ja mm. viikonlopun ekskursioilla se esiteltiin näin.
Päivän aikana on kokouspaikalla riittänyt ministereitä ja julkkiksia – mm. meidän ministerimme Lehtomäki veti aamupalaverimme, ja Harrison Ford käveli ohitseni kahvilassa.
Kokouksessa alkaa nyt kiihkein vaihe ja seuraavana kahtena päivä ei ainakaan Suomen delegaatiossa pahemmin nukuta. On esitetty pieniä epäilyksiä, että kokous tulisi venymään lauantain puolelle. Tällöin osan juhliessa kokouksen päätösbileissä, osa jatkaisi vielä neuvotteluja.
Olli Turunen, Luonnonsuojeluliiton edustaja Suomen delegaatiossa
Vuonna 2008 hyväksytty Kansallinen metsäohjelma 2015 (KMO) on yllätetty housut kintuissa moneen kertaan sitten laatimisensa. Jo ohjelman valmistelun aikana metsäteollisuudessa tapahtuva rakennemuutos oli selvästi nähtävillä; Suomessa huippuunsa kehitetyn paino- ja kirjoituspaperin kysyntä ei ole 2000-luvulla Suomelle tärkeillä markkinoilla enää kasvanut tai jopa laskenut. Reilusti yli puolet suomalaisten metsäteollisuusyritysten tuotannosta tapahtuu jo Suomen ulkopuolella. Paperin, massan ja kartongin jalostusarvo on laskenut. Venäjän puutullien tulemista arvuuteltiin jo vuosia sitten.
Näitä muutoksia ennustettiin useissa alan asiantuntijoiden raporteissa. Jo Metlan Metsien käytön tulevaisuus Suomessa -hankkeen avajaisseminaarissa esimerkiksi Risto Seppälä totesi Metsien, ettei metsäteollisuuden tuotannon kasvu tai edes nykytason säilyttäminen onnistu nykytuotteilla. Metlan vanhempi tutkija Lauri Hetemäki taas arvioi ettei metsäteollisuus voi enää palata perinteisten tuotteidensa tuotannossa 2000-luvun ensimmäisten vuosien tasolle.
Mitä totesi Kansallinen metsäohjelma? Vaikka kaikki käyrät osoittiviat alaspäin, uskon, toivon ja rakkauden voimalla KMO asetti metsäteollisuuden tuotannon tavoitteet jopa aiempaa korkeammalle. Ratkaisuna tulevaisuuden haasteisiin esitettiin lähinnä keinoja tehdä nykyinen tuotanto entistä halvemmaksi.
Kun puutullit astuivat voimaan ja paperikoneita alettiin sulkea, ei KMO:stä juuri ollut apua. Ilmaantui uusia työryhmiä ja uusia strategioita vastamaan todellisen tilanteen tarpeisiin. Perustettiinkin Esko Ahon työryhmiä ja TEM:in startegiaryhmiä.
Tänä vuonna tarkastettu KMO (Metsäneuvoston esitys 14.9.2010) toteaa, että vaikka rakennemuutos oli näköpiirissä, “ei ohjelmaa laadittaessa osattu ennakoida metsäsektorin toimintaympäristön muutoksien rajuutta”. Rakennemuutoksen myös todetaan jatkuvan edelleen.
Paperia lukiessa on kuitenkin hankala hahmottaa, mikä metsäneuvoston tai metsäalan visio tulevaisuudesta oikein on. Jos tulevaisuutta ei voi enää rakentaan paino- ja kirjoituspaperille, mille se rakennetaan? Vaikka tarkistetun ohjelman johdantoteksti kertoo viime vuosien kehityksestä rehellisin sanoin ja metsien monipuolista käyttöä korostetaan, konkreettisissa tavoitteissa ja toimenpiteissä puhuvat kuitenkin samat äänet kuin aiemminkin.
Onko virheistä viisastuttu?
Tarkastuksen yhteydessä oli jälleen käytössä lukuisia uusia arvioita metsäteollisuuden kehityssuunnasta ja varta vasten laadittuja arvioita metsäalan murroksen vaikutuksista KMO:n toteuttamiseen.
Metsäteollisuuden ja -talouden kilpailykyvyn tavoitteita KMO:ssa pohtinut työryhmä totesi, ettei puuntuotannon maksimoiminen enää sovellu metsäohjelman päätavoitteeksi, eikä puuntuontomäärät enää keskeisesti ohjaa teollisuuden investointipäätöksiä. Resursseja tulisi työryhmän mukaan nykyistä enemmän kohdistaa sellaisten toimenpiteiden edistämiseen, jotka parantavat metsäsektorin kilpailukykyä ja tukevat sen uusiutumista.
Hakkuumäärien kasvattaminen on kuitenkin edelleen KMO:n keskeisimpiä tavoitteita. Onkin vaikea nähdä miten hakkuumäärien reipas kasvattaminen ja esimerkiksi Metlan arvio siitä, että puun ja hakkeen käytön tarve nykytuotteisiin vähenee seuraavan viiden vuoden aikana 7 – 18 miljoonaa kuutiota verrattuna vuoden 2006 tasoon, sopivat yhteen.
Metlan arviot ovat toki saaneet runsaasti metsätalouden ja -teollisuuden toimijoiden kritiikkiä osakseen. Toisaalta harvoja kilpailevia arviotakaan on tehty. Erilaiset metsäalaa sivuavat tulevaisuudenskenaariot pohjautuvat mielummin tavoitteisiin kuin todellisuuteen. Metlan arviossakin todetaan, että “Suomen puuvarojen kysynnästä tehdään hämmästyttävän harvoin systemaattisia ja riippumattomia selvityksiä ja arvioita. Kuitenkin yksi metsäpolitiikan keskeisiä piirteitä on ollut määrällisten puunkäyttötavoitteiden asettaminen.”
Tutkitaan ja kehitetään
KMO:ssa toki puhutaan myös uusista tuotteista ja uudenlaisesta metsätaloudesta. Uusi suunta jää kuitenkin jälleen arvailujen varaan. Toimenpiteissä puhutaan “tutkimus- ja kehitystoiminnan resurssien lisäämisestä” ja “yhteistyön tiivistämisestä” sekä “metsätalouden suosituksien uudistamisesta”.
Voidaan tietysti todeta, että uusien tuotteiden tai markkinoiden kehityksen haistelminen ei edes ole valtiovallan tehtävä, vaan tulisi jättää alan yrityksien huoleksi. Kun kyse on kuitenkin niin voimakkaasti yhteiskunnallisesti tuetusta alasta kuin Suomen metsätaloudesta ollaan kaukana villistä ja vapaasta markkinataloudesta. Jos todella halutaan jättää metsäteollisuuden kehitys puhtaasti markkinoiden määrättäväksi, tulisi nykyisiä metsätalouden tukia ja nykyteollisuuden tuotantokustannuksia alentavia toimia tarkastella paljon kriittisemmin.
KMO:n arvioinneissa on myös valiteltu sen heikkoa ohjaavuutta ja toimijoiden heikkoa sitoutumista. Nykyisillä linjauksilla nämä ongelmat tuskin ketään yllättävät. Lopputulos ei näytä niinkään tulevaisuuteen katsovaltä startegiselta ohjelmalta vaan ennemmkin vanhoista eduista nauttiven eturyhmien temmellyskentältä, jossa saavutetuista eduista pidetään kiihkeästi kiinni. Uusi tarkistettu KMO ei tule ohjelman asemaa muuttamaan.
Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto tarkastetusta Kansallisesta metsäohjelmasta 2015 täällä.
Sini Eräjää, Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija
YK:n biodiversiteettisopimuksen 10. osapuolikokouksen (COP 10) neuvotteluissa Nagoyassa ollaan toisella viikolla ja tilanne on pahasti jumiutunut.
Paikallinen lehdistö siteeraa neuvottelijoita, joiden mielestä kokouksessa tullaan epäonnistumaan, eikä laillisesti sitovaa protokollaa geenivarojen saatavuudesta ja hyötyjenjaosta saada aikaan. Suomen delegaation neuvottelijat ovat optimistisempia. Heidän mukaansa parhaillaan käydään perinteistä draaman kaarta, jossa kokous tulee venymään yli sovitun ajan lauantain puolelle, ja ratkaisu saadaan viimeisen yön viimeisinä aamuyön tunteina. Uskon ainakin vielä heidän kokemuksensa tuomaan intuitioon.
Jos kokouksessa onnistutaan, tulee siitä ja aiemmista sopimuksista Suomellekin melkoisia velvoitteita. Suojelutavoitteista vielä keskustellaan, mutta 20 % tavoite on eniten esiintynyt luku maa-alueiden osalta. Haitallisten tukien poistamisesta on oma työohjelmansa, jonka toteuttamista Suomi ei ole vielä edes aloittanut. Tässäpä pallo ministeri Kataiselle.
Paikallinen sisarjärjestömme, Japanin luonnonsuojeluliitto kampanjoi täällä Toyotaa vastaan, koska yhtiö uhkaa Nagoyan lähellä olevaa arvokasta metsäaluetta aikoen muuttaa sen autojen testausradaksi. Lupasin, että annamme heille taustatukea Suomesta ja kirjelmöimme Toyotalle uhkasta menettää Suomessa maine ympäristön kannalta edistyksellisenä autonvalmistajana.
TEEB (The Economics of Ecosystems and Biodiversity) eli Sternin raporttia vastaava biodiversiteetin taloudellista merkitystä arvioiva raportti on ollut täällä paljon esillä. Arviot luonnon monimuotoisuuden häviämisestä aiheutuvista kuluista ovat niin tähtitieteellisiä, että ainakaan minä en ole vielä sisäistänyt millaisista suomalaisittain käsitettävistä summista puhutaan. Englannin kieli nimittäin sekoittaa ainakin minulla miljardien ja triljoonien merkityksen. Suomen ympäristöministeriö kertoi ajavansa TEEB-arvion tekemistä myös meillä, mikä on todella tervetullut uutinen.
Olli Turunen, Luonnonsuojeluliiton edustaja Suomen delegaatiossa
Liitetään Islanti ja Norja pakolla EU:iin!
Tämä ajatus on varmaan käynyt monen mielessä täällä YK:n biodiversiteettisopimuksen 10. osapuolikokouksessa (COP 10) Japanin Nagoyassa.
Saavuin tänne Baikaljärven kupeesta, Irkutskista, missä olimme Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija Sini Eräjään kanssa kouluttamassa venäläisiä luonnonsuojelujärjestöjä.
Kokous alkoi jo maanantaina ja meikäläisen ensimmäinen päivä torstaina meni päästessä kartalle. Kokouksessa on tuhansia osanottajia kaikista maailman maista, satoja tapahtumia ja useita neuvotteluja samanaikaisesti. Luonnonsuojeluliitto kuuluu Suomen delegaatioon, ja me saamme sujuvasti viime hetken tietoa neuvottelujen etenemisestä ja Suomen neuvottelijoiden arvioista siitä, miten tulee käymään.
Tällä hetkellä monet sinänsä tärkeät, mutta poliiittisesti pienet asiakysymykset ovat hyvässä mallissa. Esimerkiksi kasvityö-, vieraslaji- ja maatalousohjelmat eivät ole kirvoittaneet suuria ristiriitoja.
Sen sijaan suojelutavoitteiden kanssa ollaan umpisolmussa, ainakin toistaiseksi. Brasilia, Kiina ja monet samalla puolella pelaavat kehitysmaat yrittävät harata kunnianhimoisia suojelutavoitteita vastaan. Jälleen kerran, kuten aikaisemmissakin kokouksissa, myös Islanti ja Norja ovat aktiivisina torjumassa luonnonsuojelua kansainvälisillä areenoilla. Heille ei mertensuojelu kelpaa! Ehkä liittyminen EU:iin saisi heidät ruotuun, kuten on käynyt Espanjalle meriasioissa.
Suojelun lisäksi täällä päätetään toivottavasti myös biodiversiteetistä koituvien hyötyjen jaosta, eli kyseessä on ns. access and benefit sharing (ABS). Mikäli päätös saadaan aikaan, kuten virkamiehemme arvelevat, merkitsee se jättiharppausta suojelun etenemisessä. Tällöin esimerkiksi trooppisia metsiä suojelevilla kehitysmailla on mahdollisuus hyötyä suojelusta lääkeyhtiöiden maksaessa korvauksia geenivarojen käytöstä. Tämä merkitsee melkoista taloudellista kannustinta monille maille lisätä suojelua. EU tukee ABS:a, mutta ehtona on suojelutavoitteista sopiminen.
Kokouksen kulkua voi seurata myös mm. Ympäristöministeriön blogista ja Earth Negotiations Bulletinista
Olli Turunen, Luonnonsuojeluliiton edustaja Suomen delegaatiossa
- erityisryhmien lapset tutustumassa norpan elämään
Olen jo vuosien ajan kertonut lapsille saimaannorpan elämästä pääasiassa kouluja ja päiväkoteja kiertäen. Välillä koululaisryhmiä on käynyt vierailulla luonnonsuojelukeskuksessamme. Silloin tällöin kohdalle on osunut myös erityisryhmien lapsia. He tekevät norppatätiin yleensä tavallista voimakkaamman vaikutuksen.
Ensimmäinen kokemus sattui jo vuosia sitten, kun minut pyydettiin pitämään norppatuntia sairaalakouluun lasten psykiatriselle osastolle. Sain varoituksia siitä, kuinka lapset voivat olla hyvinkin levottomia ja mitä tahansa voi sattua. Toki vähän jännitti, kuinka minun ja norppien käy.
Kokemus oli uskomaton. Lapset istuivat hyvin keskittyneenä, kuuntelivat ja kyselivät älykkäitä ja ehkä tavanomaista syvällisempiäkin kysymyksiä. Myös opettajat olivat vaikuttuneita lasten keskittymiskyvystä. Aihe ja mukana kulkeneet oikean kokoiset norpat olivat niin kiinnostavia, että levottominkin lapsi kysyi:
- Jos istuisin äidin kanssa kalliolla ihan hiljaa, niin voisinko nähdä norpan?
Mielessäni välähti jo termi ”norppaterapia”.
Eräällä viikolla luonnonsuojelukeskukseen tuli parikin erityislasten ryhmää kuulemaan ja kokemaan saimaannorpan elämäntarinaa. Erityisesti toisen ryhmän kohdalla minua taas varoitettiin etukäteen lasten levottomuudesta ja kehitystasosta.
Kun ryhmä pälähti sisään ylivilkkaine sekä kuulo- ja näkövammaisine lapsineen, olin sekunnin murto-osan ihmeissäni, että mitähän tästäkin tulee. Toki tällaisessa ryhmässä pitää toimia eri tavalla kuin tavallisessa lapsiryhmässä, ja siinä tilanteessa monipuolinen koulutuspaketti olikin kullan arvoinen – sekä luonnonsuojelukeskuksemme katossa roikkuva weke-katiska. Kysellen, vastaillen, ja välissä muutamaa kuvaa katsellen päästiin jo pitkälle. Norpan ääninäytteet olivat elämys erityisesti täysin sokealle pojalle. Niitä piti kuunnella moneen kertaan.
Kaiken hälinän keskelle laskeutui aivan hiiskumaton hiljaisuus, kun laitoin Juha Taskisen muutaman minuutin mittaisen ”Jääkuutti” –dvd:n pyörimään. Jääkuutti-laulu ja Juhan hellyttävät kuvat kuutista antoivat jokaiselle lapselle mahdollisuuden käyttää aistejaan ja seurata pikkukuutin elämää.
Lähes jokainen lapsi olisi halunnut oikean kokoiset pehmonorpat kotiin unikaveriksi. Norppia tunnustellessa näkövammaisetkin lapset saivat tuntumaa siihen, minkä kokoinen ja millaisia tuntomerkkejä norpalla on: Silmät, viikset, ”evät”, häntä….
- Onko norpalla TODELLA noin iso pyrstö? Ja kaksi kappaletta!
Norpan pesän pienoismalli oli tehty erilaisista tekstiilimateriaaleista. Sen vesiosaa tunnustellessa poika kysyi, että onko tämä satiinia.
En tullut pesää tehdessäni sitä ajatelleeksi. Mutta kyllä, Saimaan vesi on kuin satiinia, ja sitä saimaannorppa rakastaa.
Kaarina Tiainen, Luonnonsuojeluliiton saimaannorppakoordinaattori
Teksti: Risto Sulkava
Kuukkeli on kaunis ja utelias ruosteenpunapyrstöinen lintu. Entisaikaan se oli erätulilla istujan ystävä Etelä-Suomessakin, mutta nykyään kuukkeli löytää tulille lähinnä Lapissa. Hyvällä onnella kuukkelin voi kuitenkin yhä tavata myös Pirkanmaan pohjoisosista, Suupohjasta ja Keski-Suomen keskivaiheilta Etelä-Karjalaan kulkevan linjan tienoilta pohjoiseen päin, siis melko eteläisestäkin Suomesta.
Etelä-Suomessa kuukkeli on kuusimetsien laji. Se varastoi syksyllä mustikoita, sieniä ja hyönteisiä – toisinaan tarjottua leipää tai rasvaakin – kuusten oksistoon, naavatukkoihin ja kaarnankoloihin. Kaikkiruokaisuus on etu. Talvella kuukkeli elää ja keväällä myös munii ruokavarastojensa turvin. Kuukkelipari pysyy yhdessä ja samalla elinalueella koko elämänsä, jos vain
kotimetsä säilyy.
Kuukkeli kuitenkin kaihtaa aukeita alueita. Se ei lähde ylittämään suuria vesistöjä, peltoja tai avohakkuualueita. Kuukkelin elinpiiri on muutaman neliökilometrin laajuinen, ja koko alueella saisi olla korkeintaan 20 prosenttia pinta-alasta avoimia alueita.
Kuukkelin varsinainen pesimäpaikka sijaitseekin yleensä seudun komeimmassa korvessa, jyrkänteenaluskuusikossa tai toisinaan myös kallioisen mäensyrjän kitukasvuisia alikasvoskuusia kasvavassa metsässä. Korkeuserot, tuulenkaatorydöt ja rämeenlaidat sekä monipuoliset myös lehtipuita ja puronvarsia kasvavat metsät parantavat entisestään kuukkelin viihtyvyyttä. Kuukkelin metsä on myös monen muun lajin turvapaikka. Siellä syntyvät ja kasvavat pulskimmat kanalintupoikueet ja sijaitsevat parhaat marjamaat.
Mikään varsinainen aarniometsälaji kuukkeli ei kuitenkaan ole, vaan voi tulla toimeen myös suhteellisen tavanomaisen näköisessä varttuneessa kuusivaltaisessa metsässä.
Kuukkelin taantumista yritetään hillitä Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSOon liitetyllä yhteistoiminnalla. Suomen luonnonsuojeluliitto johtaa kuukkelin levinneisyyden etelärajan tuntumaan sijoittuvaa laajinta yhteistoimintaverkostoa. Samaan pöytään on koottu kaikki keskeiset metsä- ja ympäristöalan toimijat: Alueen metsäkeskukset, metsänhoitoyhdistykset, Tapio, ELY-keskukset, Suomen luonnonsuojeluliiton piirit, BirdLifen alueen jäsenyhdistykset sekä suurimmat metsäteollisuusyritykset ja Metsähallitus. Lisäksi mukana on tutkijoita kolmesta yliopistosta, kuukkeliharrastajia ja hanketta valvovat sekä ympäristöministeriön että maa- ja metsätalousministeriön edustajat.
Mutta miten metsänomistaja voi hyötyä kuukkelista? Yksinkertaisesti METSO-ohjelman kautta. Aika monella metsänomistajalla on jokin oma suosikkipaikka metsissään. Paikka jossa käydään marjassa, syksyllä ehkä lintumetsällä tai muuten vaan lastenlasten kanssa. METSO mahdollistaa sen, että metsää ei taloudellisten syiden vuoksi ole pakko hakata, vaan yhtä hyvän tai toisinaan jopa hieman paremman tuoton voi saada metsän säilyttämisestä entisellään, hakkuita ja ojituksia lukuun ottamatta entisessä käytössäkin. Alue voi myös yhä jäädä omaan omistukseen. METSO on luonut mahdollisuuksia suojella metsiä taloudellisestikin kilpailukykyisellä hinnalla. Suojelukorvaus on lisäksi verotonta tuloa. Haluatko säilyttää muistometsäsi pysyvästi?
Kuukkeli liittyy METSOon siten, että se on tärkeä indikaattorilaji. Alueellisesti uhanalaisena lajina kuukkeli nostaa eteläisessä Suomessa kotimetsänsä suojeluarvoa siten, että kuukkelimetsä yleensä täyttää ns. METSO-kriteerit. Kriteerit siis mittaavat sitä mitkä metsät kelpaavat METSO-ohjelman rahoituksella suojeltaviksi. Ja kuukkelimetsä yleensä kelpaa. Oletko nähnyt kuukkelia?
Myrskyt ja lumen katkomat puut teettävät nyt paljon työtä metsänomistajilla. Puiden taloudellinen arvo on laskenut. Samalla katkeilleet ja kaatuneet puut kuitenkin lisäävät metsän luontoarvoa – ainakin silloin kun aivan koko metsä ei ole kaatunut. METSO-ohjelmaan soveltuvat myrskytuhokohteista erityisesti suojelualueiden tai ympäristötukikohteiden lähellä sijaitsevat kohteet, sekä laajemmat erilaisia metsätyyppejä sisältävät tuhoalueet. Kannattaako työlästä, heikosti tuottavaa ja toisinaan vaarallistakin korjuutyötä aina tehdä tai teettää, jos saman tulon voi saada METSOn suojelukorvauksilla? Kerro mahdollisuudesta tutuillesi.
Poikkeukselliset myrskyt mahdollistaisivat nyt kaikkia hyödyttävän toiminnan METSOn kautta. Omistaja pääsisi tuhometsistä ja korjuun vaivoista. Valtio saisi suojeluarvojen kannalta erinomaisilla alueilla sijaitsevia, laadukkaita suojelukohteita ja voisi kiriä kiinni METSO-tavoitteitaan. Ja jos puun hinta tarjonnan vuoksi laskee, suojelu olisi nyt myös halpaa. Ja tietysti etenkin luonto kiittäisi. Miksi tällaista poikkeuksellista winwin-tilannetta ei hyödynnettäisi? Nyt on METSO-rahoituksen lisäyksen aika.
Risto Sulkava
Lisärahoitusta luonnonsuojelulle ei ole koskaan helppo saada kasaan. Ei varsinkaan näinä aikoina, kun valtionvarainministeri puhisee päivittäin kasvavista veloista. Ei vaikka luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen tavoitevuodet karkaavat koko ajan käsistä.
Paljon olisi kuitenkin tehtävissä nykyisiä rahavirtoja ohjaamallakin. Lukuisat tuet ja verot Suomessa ohjaavat toimintaa parhaillaankin luonnolle haitalliseen suuntaan. Puhutaan perversseistä tuista. Suomen suurin perverssio on turpeen energiakäytön tukeminen, vaikka turpeen energiakäytön haitat ovat tunnetut ja moninaiset.
Suomessa kaikista fossiilista polttoainesta maksetaan valmisteveroa, siltä osin kuin niistä tuoteaan lämpöä. Sähkövero pitää huolta lopuista. Vuonna 2011 valmisteveroa korotetaan kaikille polttoaineille, mikä tarkoittaa esimerkiksi kivihiilen kohdalla noin 17 miljoonan euron verokertymää käytettyä terawattituntia kohden. Turvetta ei edelleenkään veroteta senttiäkään.
Turpeen valmistevero poistettiin 2005. Veron vuosikertymä oli tällöin n. 15 miljoonaa euroa. Jo tällöin turvetta ei verotettu niin paljon kuin se olisi hiilisisältönsä perusteella ansainnut. Perusteluna valmisteveron poistolle oli turpeen kilpailukyvyn heikkeneminen fossiilisiin ja puuhun nähden, jos päästökauppa nostaa hiilen hinnan riittävän korkealle. Erityisesti metsäteollisuus pelkää, että puun kysynnän kasvaminen energiamarkkinoilla nostaisi puuraaka-aineen hintaa.
Veron poiston tuoma etu vain kasvaa kun verotusta muiden polttoaineden kohdalla on kiristetty. Turvetta käytetään vuosittain lämmöntuotantoon noin 10 TWh. Jos turvetta verotettaisiin edes puolet kivihiilen vuonna 2011 voimaan astuvan veron määrästä, kertyisi veroa vuosittain yli 80 milj. euroa.
Tällainen verottamatta jättäminen on melkoinen tuki turpeelle ja vielä suurempi menetys valtiontaloudelle.
Puhumattakaan muista miljoonista, joita valuu pieniä puroja pitkin turpeentuotannon laariin. Lisäksi turpeentuotanto saa reilut 3 milj. euroa vuosittain varastointitukena, Vapon omistama Suo oy kerää maataloustukia toiset 3 miljoonaa ja onpa turpeella vielä syöttötariffikin.
Samaan aikaan Suomen mittavin käynnissä oleva monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtäävä ohjelma, METSO, kärsii riittämättömästä rahoituksesta. Suojelualueiden hankinnat ovat näillä näkymin jäämässä puolitiehen, tai oikemmin kolmasosatiehen. Tarvittava vuosittainen rahoitus tavoitteiden saavuttamiseksi olisi arviolta 70 milj. euroa.
Ehkei pyyntö olekkaan kovin kohtuuton?
Sini Eräjää, metsäasiantuntija
Luonnonsuojeluliitto järjesti Suomen Sosiaalifoorumissa Haitalliset tuet ja ekologinen verouudistus -seminaarin
Siitä, että METSO-ohjelman rahoitusta pitää lisätä! Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden tilan parantaminen nähdään nyt niin tärkeänä ja METSO-ohjelman keinot sen verran onnistuneina, että olemme kerrankin jostakin yhtä mieltä.
Samaa mieltä olivat myös suurin osa valtakunnallisen METSO-seminaarin osallistujista tänään Vantaalla. METSO-ohjelmasta löytyy paljon hyvää ja kaunista; ilmapiiri on hyvä, asenteet suojelua kohtaan paranevat, kohteiden luonnontieteelliset valintaperusteet toimivat, maanomistajat ovat kiinnostuneita, kohteita on runsaasti tarjolla ja toimijat ovat motivoituneita.
Rahoituksen riittämättömyys nousi kuitenkin esiin kerta toisensa jälkeen.
Huolestuttavaa olikin, että ministeriöiden väki seminaarissa ei tuntunut näkevän rahan puutetta keskeisenä ongelmana. Ministeri Lehtomäen puhe antoi ymmärtää, että METSO on nyt kaikin puolin oikealla uralla. Jokaisesta olemassa olevasta eurosta on syytä olla kiitollinen tässä reaalitodellisuudessa ja lisää on turha haikailla. Katseita alettiin siirtää jo tulevaisuuteen, vuoden 2016 jälkeiseen aikaan.
Todellisuudessa suojelualueiden määrälle asetetusta tavoitteesta saavutetaan vain kolmannes, jos rahoitus jää tämän vuoden tasolle. Sitä voi tuskin kutsua onnistumiseksi. En edes lähde arvailemaan, mitä tämä tarkoittaisi METSOn päätavoitteen, Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisen kannalta.
METSOn hyvään tunnelmaan ei ole syytä tuudittautua. Paljon puhutun ohjelman uskottavuus alkaa rapistua, jos tavoitteissa jäädään murto-osaan. Monien vuosien valmistelutyö jää kunnolla hyödyntämättä, jos tulokset eivät näy metsäluontomme tilassa. Innostuneet maanomistajat saattavat hyvinkin turhautua, jos viranomaiset joutuvat myymään ei-ooota.
Tällaiseen meillä ei ole varaa.
Sini Eräjää
ps. MTK:n, Metsäteollisuuden ja Luonnonsuojeluliiton yhteinen tiedote
Teksti: Ilpo Kuronen, Suomen luonnonsuojeluliiton luonnonsuojelupäällikkö. Julkaistu Luonnonsuojelijassa 2/2010.
Ministeri Vapaavuori kirjoitti HS:n sunnuntaidebatissaan (14.2.): ”Suomessa modernisointitavoitteista ei ole tietoakaan, kun keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas esitti syksyllä ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhdistämistä. Maailmalla tällainen luonnonvaraministeriön malli on tiettävästi omaksuttu vain Venäjällä.”
Ministeri Vapaavuori ehdottaa sen sijaan ilmasto- ja energiaministeriötä, jossa on kaksi ministerisalkkua, toinen ilmasto- ja energia-asioissa ja toinen luonto- ja ympäristöasioissa. Uuteen ministeriöön siirrettäisiin liikenneasiat liikenne- ja viestintäministeriöstä ja energia-asiat työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM).
Jatketaanpa palikkaleikkiä maa- ja metsätalousministeriöön (MMM).
Lakkautetaan ensin koko ministeriö.
Maa- ja metsätalousministeriö on ollut keskeisessä roolissa luonnon taloudellisessa hyötykäytössä. Politiikka on ollut agraarista uusliberalismia, häikäilemätöntä luonnon- ja luonnonvarojen hyväksikäyttöä.
Jäljet näkyvät Suomen luonnossa. Monimuotoisuus rapautuu – luontotyyppien ja lajien uhanalaisuusaste on huolestuttava, jokien ja rannikkovesien tila ei parane, maisema yksipuolistuu ja viimeiset näytteet alkuperäisestä suoluonnostamme poltetaan kasvihuonekaasuiksi.
Ministeriöiden tehtäväjaon uusiminen parantaisi luonnon tilaa. MMM:n kala- ja riistaosasto, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin yksikkö, vesitalous-, luonnonvara-, tutkimusyksiköt voidaan luontevasti siirtää ympäristöministeriöön.
Samassa siirrossa vahvistetaan Metsähallituksen luontopalveluja. Luontopalvelut voivat hallinnoida valtion koko maa- ja vesiomaisuutta, ei pelkästään julkisten hallintopalvelujen osuutta. Maa- ja vesiomaisuutta on 12,4 miljoonaa hehtaaria, josta metsätalouden maita on noin 5 miljoonaa, vesiä 3,4 miljoonaa ja suojelu- ja suojelutyyppisiä alueita 4 miljoonaa hehtaaria.
MMM:n taloudellisille toiminnoille, kuten maatalous- ja metsäosastoille, löytyy luonteva koti työ- ja elinkeinoministeriöstä.
Tällä hetkellä ympäristöhallinnolla menee huonosti. Kun ympäristöhallinto yskii, Suomen luonnonsuojeluliiton tehtävät lisääntyvät. Kun ympäristöhallinto on menettänyt omat aluevirastonsa TEM:n ohjaukseen, liiton piirit ovat vuoden alusta olleet ainoat luonnon- ja ympäristönsuojelun puolueettomat asiantuntijat. Valvokaa siis entistä lujemmin Suomen luonnon tilaa!
Suomi tarvitsee väkivahvan ympäristöministeriön mahtiministeriöiden, TEM:n ja VM:n, rinnalle.
Jälkiagraarinen uusliberalismi vaanii Suomen luontoa.
Ilpo Kuronen, luonnonsuojelupäällikkö
