You are currently browsing the category archive for the ‘Soidensuojelu’ category.
Kirjoitus on vastine Maaseudun Tulevaisuuden artikkeliin ja pääkirjoitukseen 18.2.2011
Maaseudun Tulevaisuuden artikkeli ja pääkirjoitus suostrategiasta luovat (MT 18.2.2011) kuvan turpeesta melkoisena rikkautena. Suomessa ei kuitenkaan ole turvesheikkejä, joten kuvassa täytyy olla jotakin vialla.
Laskelmien onttous paljastuukin nopeasti. Suomen turvevarojen arvo on saatu laskemalla turvevaroiksi kaikki yli 20 hehtaarin geologiset suot. Niitä on yli viisi miljoonaa hehtaaria eli kuudennes maamme pinta-alasta. Artikkelissa toisaalla viitattu kymmenen miljoona suohehtaaria saadaan kasaan, jos otetaan huomioon ohuemmat ja tätäkin pienemmät soistumat, joista suuri osa on metsää.
Geologian tutkimuslaitoksen mukaan kolme neljäsosaa geologisista soista eivät ole teknisesti käyttökelpoisia. Tutkimuskeskus korostaa, että teknisesti käyttökelpoisten soiden laskelmassa ei oteta huomioon esimerkiksi suojelualueita, olemassa olevaa muuta maankäyttöä tai hyödyntämisen taloudellisia edellytyksiä.
Suostrategian aikana viimeistään osoittautui, ettei suurin osa edes Geologian tutkimuskeskuksen turvevara-arvion noin 13 000 teoreettisesta terawattitunnista kiinnosta turveteollisuutta. Suurin osa siitä on liian ohuina ja pieninä aloina kaukana käyttöpaikoista tai jo muussa käytössä.
Kauppa- ja teollisuusministeriön selvitys (2005) onkin arvioinut energiaturvetuotannolle sopivaa alaa olevan käytännössä noin puoli miljoonaa hehtaaria eli kymmenesosa artikkelissa esitetystä määrästä.
Viidelle miljoonalle turvehehtaarille oli artikkelin laskelmassa annettu nykyisten paksuturpeisten ja laajojen turvesoiden hintaan nähden moninkertainen hinta. Tämä on aika paksua, vaikka energian hinta maailmalla nousisikin.
Turvevarojen arvon räikeään liioitteluun on siis päästy kahta tietä. Vapon toimittaman graafin mukaan 800 miljardin euron arviossa ovat merkillisesti mukana kaikki yli 20 hehtaarin alueet, joista suurin osa ei ole turpeena minkään arvoisia. Laskelmassa kaikki turve saa 25 euron megawattituntihinnan eli 2,5-kertaa nykyisen parhaiden turvealueiden turpeen hinnan. Tällainen propaganda ei olisi mahdollista, jos Vapo olisi pörssiyhtiö.
Epärealistinen, tekninen arvio turvevaroista vastaa 1 100 miljoonaa tonnia öljyekvivalenttia, joka vastaa MT:n artikkelien mukaan kaksinkertaisesti Pohjanmeren 600 miljoonan tonnin öljyvaroja. Pohjanmeren öljymäärä perustuu vanhaan tilastoon välittömästi taloudellisesti hyödynnettävistä varoista ja lukujen vertaaminen on harhaanjohtavaa. Pohjanmeren tuotanto on tämän jälkeen ollut noin 200 miljoonaa tonnia vuodessa.
Voi tietysti myös kysyä haluaisimmeko muutenkaan kaivaa kuudesosaa Suomen maa-alueesta ylös ja polttaa taivaan tuuliin? Yhtä hyvin voisi arvioida kaikkien Suomen vesistöjen arvon, jos järvemme pullotettaisiin ja myytäisiin maailmalle. Summa olisi varmasti päätä huimaava, mutta miten tällaisen tiedon tulisi ohjata toimintaamme käytännössä? Luonnonvarojenkin käyttö on syytä pohjata realistiselle ja harkitulle tiedolle.
Sini Eräjää, vs. metsäasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto
Antti Halkka, vs. viestintäpäällikkö, Suomen luonnonsuojeluliitto
Teksti: Sini Eräjää
Tarpoessamme jo kolmatta tuntia aavalla nevalla, oli vaikea uskoa, että olemme yhä Pirkanmaalla. Tiesin, että Pirkanmaan soista lähes 80 % on jo ojitettu ja vaivaiset 4 % on säilynyt luonnontilaisena. Virtain Pahkanevalla, jonne luontojärjestöjen yhteinen Elämän suo -retki suuntautui, pääsee kuitenkin vielä hetkeksi erämaisiin tunnelmiin.
Pahkanevaa ihastelemaan oli lähtenyt reilut 40 retkeilijää. Ihmettelimme rahkasammalia, löysimme kihokkeja, herkuttelimme metsäsaarekkeiden puolukoilla ja näimme kalasääsken pesän. Kengät ja sukat lentelivät kun yksi toisensa jälkeen innostui tunnustelemaan vetisiä kuljuja paljain jaloin.
Pahkanevaa kannattikin lähteä katsomaan nyt, sillä sen tulevaisuus on vaakalaudalla. Vapo on hakenut suolle lupaa turpeenkaivuun, niin kuin monelle muullekin Pirkanmaalla vielä luonnontilaisena säilyneelle suolle.
Pirkanmaalla laaditaan parhaillaan vaihemaakuntakaavaa, jonka on tarkoitus ohjata turpeenkaivua alueella. Ohjausvaikutus on kuitenkin nykyisellä luonnoksella yhtä kuin nolla. Kaavaluonnokseen on merkattu turpeenkaivuuseen soveltuvat alueet, mutta kaava ei kuitenkaan rajoita toimintaa vain näille alueille. Arvokkaita, säästettäviä soita ei ole erikseen merkattu. Lopputuloksena on, että turpeenkaivuuta voi kaavankin jälkeen edelleen harjoittaa missä vain.
Pirkanmaan suoluonnon tilaa ja arvosoita on ansiokkaasti selvitetty Metsähallituksen raportissa, mutta tietoa ei haluta siirtää maakuntakaavaan kartalle. Tällaisen nollakaavan voisi yhtä hyvin jättää tekemättä ja käyttää maakuntaliiton resurssit johonkin vaikuttavampaan. Vastaavia tilanteita löytyy muistakin maakunnista. Jotta kaavoilla olisi vaikutusta, täytyisi niihin selvästi merkata kaikkien suoalueiden käyttötarkoitus; turpeenkaivuuseen osoitetut, kansalaisten muuhun käyttöön jäävät “arkisuot” ja suojelua tarvitsevat erityisen arvokkaat suot.
Elämän suo -viikonloppua viettämään oltiin tultu ympäri Suomea. Niin Pohjois-Pohjanmaalta kuin Etelä-Karjalastakin kerrottiin toisaalta haikeita kuulumisia menetetyistä soista, mutta toisaalta myös toiveikkaita tarinoita turvehankkeiden torppaamisesta.
Luonnonsuojeluliiton piirien ja yhdistysten tekemät valitukset ja lausunnot turpeenottohankkeista ovat myös kantaneet hedelmää. Puutteellisesti valmisteltuja ympäristölupahakemuksia tai vesistöjen selvää pilaantumista aiheuttavia hankkeita on saatu keskeytettyä. Tai ainakin viivytettyä.
Eri puolilta Suomea kerrottiin myös siitä, kuinka paikallisten ihmisten mitta alkaa täyttyä turpeenkaivun seurauksien takia. Monet ovat huomanneet turpeenkaivuun vesistöpäästöt kalastusvesillään tai mökkirannallaan. Ympäristölupaprosessista ja turveyrittäjien vesiensuojelutoimista huolimatta vesistöjen pilaantumista tapahtuu jatkuvasti.
Turpeen kaivuun haitat ulottuvat laajalle, vesistöpäästöistä ilmaston lämpenemiseen. Jotta haitoista päästään eroon tarvitaan myös laajasti väkeä kertomaan omat syynsä turpeen kaivuun lopettamiseksi. Elämän suo -viikonlopusta piristyneenä hiipi taas usko, että yhteisvoimin voimme vielä onnistua.
