Lumotut

Teksti: Kaarina Tiainen, Luonnonsuojeluliiton saimaannorppakoordinaattori

Saimaannorpan suojelu ei etene. Äärimmäisen uhanalaisesta saimaannorpasta on tehty aluepoliittinen kysymys, ja vastuussa olevat päättäjät ovat keskittyneet suojelemaan vapaa-ajan kalastajia.

Saimaannorpan kanta on jo usean vuoden ajan ollut vain 260 yksilöä. Vähäisen lukumäärän lisäksi kanta on hajallaan eri puolilla Saimaata niin, että se entisestään lisää sukupuuton riskiä.

Verkkokalastus on norpan surma

Kaikkien tilastojen ja tutkimusten valossa suurin yksittäinen saimaannorppakantaa verottava tekijä tällä hetkellä on kalanpyydyskuolleisuus ja erityisesti vapaa-ajan kalastajien harjoittama verkkokalastus. Vuosia jatkuneena se estänyt kannan kasvun ja leviämisen.

Vaikka asiasta on viime vuodet kiistelty niin lehtien palstoilla kuin lähes jokaisessa norpansuojelukokouksessakin, ei esiin ole noussut todistettavasti mitään muuta näin selkeää syytä norpan ahdinkoon. Tulevat sukupolvet eivät tule koskaan ymmärtämään, että hyväksymme oikeuden saada tappaa norppia kalastuksen sivusaaliina.

Vasta vieroitetulla kuutilla on suurin riski jäädä kalastajan verkkoon. Siksi verkkokalastuksen aiheuttamia kuolemia on pyritty vähentämään keväisillä verkkokalatusrajoituksilla, joita Metsähallitus on tehnyt osakaskuntien kanssa. Kalanpyydyskuolemista yli puolet tapahtuu kuitenkin muina vuodenaikoina kuin keväällä. Vaikka keväiset kuuttien kalanpyydyskuolemat saataisiin nollaan, pienenee vuosittainen kalanpyydyskuolemien määrä maksimissaankin vain noin 40 prosenttia. Todennäköisesti edes tähän prosenttilukuun ei päästä, sillä osa kuolemista siirtyy myöhäisempään kesään ja syksyyn.

Sopimusten lisäksi maa-ja metsätalousministeriö on rajoittanut asetuksella kalastusta Saimaan keskeisillä norppa-alueilla ympärivuotisesti, mutta tämäkään asetus ei toimi riittävän tehokkaasti. Asetus sallii 0,17 millimetriset ja sitä ohutsäikeisemmät verkot. Lisäksi asetusalue on liian suppea.

Kalanpyydyskuolemat ajavat saimaannorppaa kohti sukupuuttoa

2000-luvulla viranomaisten tietoon on tullut vuosittain 4-6 norpan kalanpyydyskuolemaa. Läheskään kaikkia tapauksia ei kuitenkaan ilmoiteta. Kannanarvioinnin, syntyvyyden ja kuolinsyytutkimusten perusteella on arvioitu, että todellinen kalanpyydyskuolemien määrä on ollut keskimäärin yli 20 norppaa. Siis noin puolet siitä, mitä vuosittain kuutteja on syntynyt.

Tänä vuonna on lisätty keväisiä verkkokalastuskieltoalueita, mutta tietoon on silti tullut jo neljä kalanpyydyksiin kuollutta norppaa. Näistä kaksi oli radiokuutteja, ja siksi helposti löydettävissä. Todennäköisesti oikea kalanpyydyksiin kuolleiden norppien määrä on huomattavasti suurempi. Ainoa johtopäätös on, että keväiset ajallisesti ja alueellisesti suppeat rajoitukset yhdistettynä MMM:n asetukseen kieltää eräitä kalanpyydyksiä osassa Saimaata eivät toimi.

Saimaannorpan elinympäristö on koko Saimaa

Alunperin saimaannorpan elinympäristönä on ollut koko Saimaa. Ihminen on toiminnallaan kaventanut elinaluetta niin, että saimaannorpista yli puolet elää Savonlinnan etelä- ja pohjoispuolella Pihlajavedellä ja Haukivedellä. Samalla reuna-alueitten populaatiot sinnittelevät hyvin pieninä paikoin vain muutaman yksilön joukkona.

Kun kalastusrajoituksista päätetään, tarkastellaan saimaannorppien ydinalueita, joilla suurin osa saimaannorpista elää ja pesii. Päättäjiltä on päässyt unohtumaan, että saimaannorppa osaa uida. Huolimatta elin- ja pesimäalueen keskittymisestä norpasta on tehty havaintoja lähes joka puolella Saimaata. Myös tuoreimmat radiolähetintutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti nuoret yksilöt uivat pitkiä matkoja ja koluavat niin kapeita lahtia ja salmia kuin matalia rantavesiäkin.

Kalanpyydyskuolemia tulee tietoon pääasiassa juuri niiltä alueilta ja ajanjaksoilta, joille ei ole kalastusrajoituksia asetettu. Pesimä- ja elinalueiden reunoilla norpat pyydetään tehokkaasti pois eikä kanta pääse levittäytymään kunnolla uusille alueille.

Miten saimaannorppaa nyt suojellaan?

Suomi on sitoutunut saimaannorpan suojelussa suotuisan suojelun tasoon. Välitavoitteeksi on asetettu 400 saimaannorppaa vuonna 2020. Sitä ei nykymenolla saavuteta.

Saimaannorppa elää edelleen todellisessa ahdingossa. Ja mitä tekevät päättäjät ja viranomaiset? Pitävät kiinni kynsin ja hampain toimimattomasta ja kalliista sopimusmenettelystä ja puutteellisesta asetuksesta. Toimintaa perustellaan kalastajien sitouttamisella, kun he voivat itse päättää suojelusta. Oikeasti kysymys ei kuitenkaan ole mistään vapaaehtoisesta sopimisesta vaan siitä, että sopimukset tehdään – tai itketään ja tehdään. Samalla korvauksista luodaan rahoitusautomaatti osakaskunnille.

Sopimuksia tehdään noin 250 osakaskunnan kanssa. Tällä hetkellä sopimusten teko ollaan kovalla kiireellä siirtämässä Metsähallituksesta Etelä-Savon ELY:n tehtäväksi. Edelleen pitäydytään keväisissä rajoituksissa, suppealla alueella ja korvauksia maksetaan jokaiselle osakaskunnalle yhteensä satojen tuhansien eurojen edestä. Rahaa ja virkamiesten työaikaa palaa.

Samalla leikataan Metsähallituksen luontopalveluita eikä saimaannorpan suojelututkimuksen rahoitusta saada kuntoon. Ja norppia kuolee kalanpyydyksiin samaan tahtiin kuin ennenkin. Kaikki tämä maa-ja metsätalousministerin ja ympäristöministerin siunaamana. Silmäteränä on kalastus, ei saimaannorppa.

Mitä pitäisi tehdä?

Meillä on olemassa kalastuslaki, jonka asetuksella kalastusta voitaisiin rajoittaa riittävän pitkäksi aikaa huomioimalla kattavasti norpalle vaaralliset pyydykset. Asetus on mahdollista antaa juuri niille alueille, joissa norppaa esiintyy. Korvaukset eivät olisi automaattisia vaan harkinnanvaraisia. Näin sen pitäisikin olla, kun kyseessä on vapaa-ajan kalastus. Ammattikalastajille korvaukset on maksettava, mikäli rajoitukset rajoittavat heidän elinkeinon harjoittamista.

Tällä hetkellä valvonta ei ole uskottavaa, kun se on osakaskuntien itsensä varassa. Tähän mennessä norpan tappamisesta ei ole ollut minkäänlaisia sanktioita. Saimaannorpan tappaminen pitäisi käsitellä luonnonsuojelurikoksena, jolloin sanktioista päätettäessä on huomioitava mm ympäristöministeriön saimaanorpalle määrittelemä rahallinen arvo: 9755 euroa.

Kaikki edellä mainitut seikat johtavat loogisesti siihen loppupäätelmään, että saimaannorpalle vaaralliset kalastusmenetelmät, myös verkkokalastus, on kiellettävä kalastuslain asetuksella. Tarvitaan ympärivuotinen verkkokalastuskielto kaikille tiedossa oleville norpan esiintymisalueille, mikä tarkoittaa lähes koko Saimaata.

Viesti niin kansainvälisesti kuin paikallisestikin on oltava: yksikään saimaannorppa ei saa enää kuolla kalanpyydyksiin.

Kaarina Tiainen, Luonnonsuojeluliiton saimaannorppakoordinaattori

Teksti: Kaarina Tiainen, Luonnonsuojeluliiton saimaannorppakoordinaattori

Suomi sai hiljattain huomautuksen EU:n komissiolta riittämättömästä saimaannorpan suojelusta. Etelä-Savon maakuntajohtaja Matti Viialaisen mielestä huomautus oli ammattitaitoinen tilaustyö, jonka takana olivat Metsähallitus, Suomen luonnonsuojeluliitto ja kaksi europarlamentaarikkoa (Itä-Savo 9.5.2010).

Viialaisen kirjoituksessa olleiden järjettömien ja mielikuvituksellisten väitteiden lomassa nousi esiin taas se Etelä-Savossa vallitseva tilanne, jossa epäluottamus, oman edun tavoittelu ja suoranainen vääristely ja valehtelu peittävät alleen varsinaisen tavoitteen: saimaannorpan pelastamisen.

On häpeällistä, miten maakuntajohtaja jaksaa ja viitsii jatkuvasti haukkua kansainvälisestikin arvostettuja saimaannorpan tutkijoita, joiden työ on tunnustettu kautta linjan luotettavaksi. Esimerkiksi niin maa- ja metsätalousministeriön kuin ympäristöministeriönkin saimaannorpansuojelutyöryhmätyössä tutkijoiden tulokset on yksimielisesti todettu parhaiksi mahdollisiksi, ja niiden pohjalta suojelupäätökset on tehtävä. Myös ympäristöministeri Paula Lehtomäki ilmoitti Savonlinnan vierailullaan 6.5. luottavansa tutkijoiden työhön.

Saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen. Tutkimustulosten ja kannanarviointien perusteella kanta on ollut laskusuunnassa jo useamman vuoden, ja suurimpana syynä on kalanpyydyskuolleisuus. Viime talvi oli erittäin hyvä saimaannorpan pesinnän kannalta, ja se näkyi pesälaskentatuloksissa. On kuitenkin selvää, että samanlaisia talvia ei tule joka vuosi. Yhden talven hyvä poikastuotto ei vielä pelasta saimaannorppaa. Väitteet kasvussa olevasta norppakannasta tai siitä, että norpan suojelu on ratkaistu, ovat ennenaikaisia eivätkä perustu mihinkään kannanarviointeihin.

Kalastusrajoitussopimusten määrä on merkittävästi lisääntynyt, ja se varmasti näkyy siinä, että verkkokuolemia ei tule niin paljon kuin ennen. Mutta sopimusalueissa on edelleen aukkoja, alue on liian suppea ja verkkokuolemia tapahtuu muinakin aikoina kuin huhti-kesäkuussa. Sen vuoksi norppien verkkokalastuskuolemat vähenevät korkeintaan noin 40 %, mikä tarkoittaa sitä, että yhä edelleen sallitaan yli 10 norpan kuoleminen kalastajien verkkoon. Äärimmäisen uhanalaisen eläimen kyseessä ollessa, yhdistettynä muihin riskitekijöihin, se on liikaa. Näillä näkymin suotuisan suojelun taso ja välitavoite 400 norppaa vuoteen 2020 ei ole mahdollista.

Sivusaaliskuolleisuutta ei siis ole nykyisillä suojelutoimilla saatu loppumaan ja tämä on pääasiallinen syy, miksi EU on antanut huomautuksen Suomelle. Se tieto ei ole mitenkään väärä tai vanhentunut. Suomi toimii vastoin EU:n luontodirektiiviä eikä se selittelemällä muuksi muutu.

Saimaannorpan ainoa vihollinen on ihminen. Viimeiset reilu sata vuotta aivan viime vuosiin saakka ovat osoittaneet, että ihminen ei ole elänyt Saimaan rannoilla niin, että saimaannorpalla olisi mahdollisuudet elää ja lisääntyä häiriöttä ikiaikaisilla kotivesillään. Sen vuoksi on vastuutonta väittää, että kaikenlainen lisähäiriö, jota rannoille ja vesille jatkuvasti suunnitellaan, ei haittaisi norppaa. Ihminen toki mahtuu myös Saimaalle, mutta saimaannorpan ahdinko on osoittanut, että nykymenolla raja on jo ainakin paikoin ylitetty. Saimaannorppa ei pärjää kilpailussa ihmistä vastaan vaan on erittäin suuressa vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Yhteiskunnassa monia asioita ohjataan lainsäädännöllä, ei asetuksessa sen kummallisemmasta asiasta ole kyse. Ihminen ei vain vapaaehtoisesti aina toimi yhteiskunnan eikä varsinkaan luonnon kannalta edullisimmalla tavalla. Yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan porkkanoiden lisäksi myös keppiä. Saimaannorpan säilyminen tuleville sukupolville jos mikä on juuri tällainen tavoite.

Verkkokalastus ei ole missään muualla Euroopassa kaiken kansan harrastusmuoto. Erilaisia pyyntivälinerajoituksia on iän kaiken käytetty mm. kalakantojen suojelukeinona. Metsästystäkin säädellään tarkasti – ei maanomistaja voi omalla maallaan metsästää milloin vain ja miten vain. Kukaan ei ole siis takavarikoimassa keneltäkään omaisuutta. Saimaannorpan suojelua on yksinkertaisesti tehostettava kaikilla tavoin varovaisuusperiaatetta noudattaen.

Kaarina Tiainen, saimaannorppakoordinaattori